Lauantaina ajeltiin Annun kanssa Lempäälään ihastelemaan hauvavauvoja. Yksitoista termiittiä kävi suorilta kiinni jaloissa oleviin villasukkiin ja roikkuivat niissä. Villapaidan vyö oli myös kovaa huutoa - paljon kivempi kuin mukana tuotu tuliaispallo.
Vaikea kyllä kenestäkään mitä "omaa" on kyllä nähdä. Kaikki rynnivät laumana tervehtimään, jokainen tykkäsi roikkua jossakin vaatekappaleessa. Tottakai muutamasta jäi jotain mieleen, fawn tyttö oli aina ensimmäisenä nukahtanut, pinkin tytön kanssa painittiin villapaidan hihalla oikein rymyleikit, sininen poika teki samat. Pikku kirppu, punainen poika, joka sykähdytti niin pienellä koollaan oli tottakai mieleenpainuvan liikuttava, sitkeä ja eläväinen, ja muiden mentyä nukkumaan aina viimeisenä ylhäällä aloittaen silloin omat palloleikit. Punainen tyttö on myös ollut suosikki, samoin kuin roosasta on tykätty - keltaisen kuin merkkaamattoman päät ovat kauniit jne. Mutta miten ihmeessä niistä voi eroja tehdä, kaikki syötävän suloisia!
Yleinen kaaos syntyi ruoka-aikaan. Kaikki käyvät vielä nisälläkin, mutta "vellikellon" kolistessa ja ruokakippojen tultua lattialle kuhina oli kuin herhiläispesässä. Neea on erittäin rennon letkeä mammakoira, vieraat otetaan vastaan avosylin ja korkeintaan kerjättäisiin väliin rapsuja itsellekin, ei vain pennuille.
On ne liikuttavia.
Kaikki kuvat: http://picasaweb.google.fi/Karvamopot/TosselinPennut#
