Aamulla hypättiin Blancon kanssa bussiin ja matkustettiin eläinlääkäriin. Kuvattiin keuhkot, jossa ei ole enää tulehduseritettä lainkaan. Poika on siis parantunut hyvin.

Toisinaan iltaisin tuntuu kuitenkin, että istuisi astmaattisen vieressä. Hengitys vinkuu ja rohisee ja pää pitää välillä nostaa ylös, jotta ilma kulkisi paremmin. Tämä johtuu eläinlääkärin mukaan siitä, että laajentunut sydän painaa jonkin verran keuhkotorvea, ja tulehduksesta on voinut jäädä arpeutumia, jotka eivät röntgenissä näy.

Saadaan kuitenkin koiran oman jaksamisen mukaan painaa lenkillä ja Blancohan jaksaisi, kuin aina ennenkin. Joskin kotona sitten nukutaan enemmän ja syvään.

Kilpparikokeiden tulokset saadaan perjantaina.

Muuten pakkanen paukkuu. Elli oli viikonloppuna auringonpaisteessa ultrahyvällä tuulella, joskin ravissa ilmenee vähän yskää. Täytynee tarkkailla tammaa, ettei yskä pahene.

Taotaon kintut nousee hyvin ja virtaa on edelleen kuin pienessä kylässä. Lenkkien varrella on reenattu luoksetuloa ja kotona noutokapulan kanssa.

Vili porskuttaa kuten ennenkin. Nälkä on aina yhtä kova ;). Joskin dementia vaivaa siinä määrin, että jos iltarytmiä muuttaa, että antaa ruuat ennen lenkkiä eikä lenkin jälkeen, niin koira on koko loppuillan sitä mieltä ettei ruokaa ole nähnytkään ja nyt sitä iltapalaa kehiin.