Tokokoetta seuraavana päivänä suunnistin itseni aamulla Korsoon. Korson asemalta Susa poimi minut kyytiin ja matka jatkui Hämeenlinnaan. Koetoimitsija2/TOKO-kurssille. Kurssi oli kaikin puolin antoisa ja nyt paperit odottavat, että saisin juostua passikuvaan ja lähetettyä ne yhdistyksen kautta piiriin.

Kiitos Susalle taas kimppakyydistä! Edellisestä kerrasta olikin aikaa, mutta muistoissa on anivarhaisella jenkkiin pakatut amstaffit, ihmiset ja Blanco. Turussa pidettiin Sbry:n tokomestaruustoko silloin, eikä reissu ollut turha. Blanco sai ykköstuloksen ja sijoittuikin luokassaan :). Minäkin muistin ottaa kotoa mukaan kaiken muun paitsi kilpailukirjan...

Toukokuun pyörähtäessä käyntiin kalenteri onkin täynnä useamman viikonlopun osalta koiramaista touhua. Se on varma merkki aina talvihorroksesta kesään heräämisestä. Tokoilua, seminaareja, treenejä, näyttelyitä...

Toissailtana lampsitiin Taran ja Momon kanssa pitkä iltalenkki. Kiipeiltiin lepuskin kallioilla, suohirviöt Tara ja Blanco läträsivät antaumuksella löytämässään lätäkössä. Blanco intoutui pistämään polkaksi ja kurvaili lätäkössä paiskoen tassuilla leikkiinpyyntöjä Taralle. Muutoin nelikko rauhoitettiin niin, että kerralla irti olivat Momo ja Blanco sekä sitten Tara ja Tao. Näin nuorten tasapainottaminen vanhuksilla säästää omistajat kuin koiratkin suuremmilta vahingoilta. Taon ja Momon päästessä samaan aikaa irti, voi sanoa koirille heihei! ja huudella niitä pitkin metsää rallin alkaessa ja jatkuessa ja jatkuessa ja aina vain jatkuessa. Momo tosin otti lopuksi vielä jänisjahdit, jotta oli ainakin väsyneitä sekä liikutettuja koiria, kun kotiin pääsi.