Taon juoksun hiipiessä loppuaan kohden ei voi kuin huokaista. Sen verran sekaisin se loppujen lopuksi B:n pään veti. Sitä paitsi on mukava purkaa koiraportit työhuoneen oviaukosta ja päästä taas kulkemaan esteettä.

Alku sujuikin helposti. Kahdeksantena päivänä Blanco vasta tytön edes merkkasi, mutta 14 päivänä valui sitten aivot muniin. 24 tuntia seistiin silmissä tylppä katse ja läähättäen. Eräs aamu työhuoneesta kuului antaumuksellista jodlausta. Minä tietysti luulin, että siellä on jotain pahastikin vialla. Vielämitä... vain yksi läähättävä hormoonien sekoittama uros.

Muutamaan päivään ruoka ei ole maistunut ja jokainen pissa ulkona tuntuu B:stä olevan juoksupissa. Mutta toivottavasti se tuosta palautuu :D.

Viikonlopun vapaat helpotti kuitenkin, kun jompaa kumpaa karvaisesta pystyi pitämään mukana. Perjantaina B talleili koko aamupäivän ja Tauno sekä Vili grillaili illan äidilläni.

Sunnuntaina Tao matkasi päivällä tallille, sieltä Myytin ja Ritan keran jäljestämään. Jälki ei sujunut ihan kommelluksitta, kun ensimmäinen jälki meni ihan harakoille kusiaisten kuorrutettua nakin palat. Toisen kävin polkemassa sitten uuteen paikkaan ja Taokin pääsi jäljestämään. Molemmat likat teki ihan maltilla ja hyvin jäljet. Myytin ensimmäiseksi jäljeksi - loistosuoritus ADHD:lta :) !

Jäljiltä ajettiin tukka putkella Turvesuolle. Junnujen ollessa vuorossa Tao sai levätä. Junnujen jälkeen sitten tokotusta, mutta siinä ei kyllä ollut ihan Taon omaa terää. Lieneekö päivä ollut kuitenkin turhan uuvuttava.

Maanantaiaamun kauneus sai meidät tekemään pitkän aamulenkin. Lämpö kyllä vei terän pois koirista ja loppumatka tultiinkin hissukseen. Ilmojen ollessa tälläiset, ei voi kuin kaivata että päivät kuluisivat nopeasti ja kesäloma alkaisi edes häämöttää!