2219614910070622156S425x425Q85.jpg

Jo hartaasti odotettu Theon tottelevaisuussemma oli viikonloppuna. Lauantaiaamuna pakkasin koirat autoon ja huristelin Lopelle. Hyvissä ajoin auttaakseni aamukahvien keitossa, mutta siellä olikin jo nopeammat tehneet lähes kaiken valmiiksi. Pojat jäivät Liinamaille, kun ensin olin suorittanut tupatarkastuksen (=eli poistanut kaikki mahdollisuudet Vililtä kaivaa ruokaa omin luvin).

Lauantai meni tiiviisti koirakoiden suorituksia katsoessa. Itse kouluttajan tapa käsitellä koiria oli ihailtavaa. Jos joskus saavuttaisi saman määrätietoisuuden ja tyyneyden. Paljon pureuduttiin seuraamisiin, mutta se kaikki sisälsi mukanaan myös sen miten koiralle tulisi olla reilu ja johdonmukainen. Kun yhtään hilavitkutinta ei ollut mukana, ohjaajakin sai hyvää uskoa siihen, että oikein tehtynä hyväksyntä ja kiitos voi riittää palkkana. Tilanteessa kuin tilanteessa meillä on kuitenkin aina yksi asia  mukana, itsemme, äänemme ja kehomme.

Päivän päätteeksi oli sen verta puhki, että saunan jälkeen ei kauaa jaksanut valveilla kukkia. Valtasin siis Viivin huoneen ja nukahdin.

Sunnuntaina jatkettiin, käytiin läpi noutoa ja hyppyä - päivä oli yhtä antoisa kuin edellinenkin, vaikka oma turnauskestävyys hiipi kohti loppua. Siksikin ajatukset on vielä jäsentelemättä ja annan puheen vuoron muille :D
http://blog.360.yahoo.com/blog-9evOjxc0f68Chm4Iusn2NE9v
http://bumerang.vuodatus.net/

Sunnuntai-illan pikaruodinnassa Minnis sanoi hyvin ja erinomaisesti tätäkin koulutustapaa hyvin kuvaten, Älkää unohtako palkita koiraa sydämellä. Kun olemme tyytyväisiä koiraan, ollaan siihen niin tyytyväisiä, että sydän pakahtuu - ja kehukaa koiraa, aidosti.

Suuri KIITOS Theolle ja Jennille viikonlopusta! Kiitos Aulille ja Ilkalle koulutuspaikasta, ruuasta ja kaikesta avusta, kuin yöpaikasta ja eläkeläisten hyvästä olosta. Oli hieno viikonloppu :)