Aika Mellan kanssa hurahti nopeaan ja koitti aika, kun Anna haki pupelon kotia. Olisi mieli tehnyt kätkeä Mella povitaskuun, on ne niin liikuttavia vielä kaikessa pentutuoksussa ja syliintunku-vaiheissaan.

Mellan lähdön jälkeen viikolla alkoi Vili oksentamaan eräs aamu. Mietin voisiko olla tyhjän vatsan oksennusta ja annoin ruuat. Eipä mennyt montaakaan minuuttia, että nekin tulivat kaaressa ulos. Eikä vastassa pysynyt enää mikään sisällä, ei vesikään.

Vili täyttää kuitenkin seuraavaksi yksitoista ja sillä on tapana syödä kaikkea, niin en ole koskaan kauaa sen kohdalla odotellut kotona tilanteen kehittymistä. Niimpä Vili sai lähteä päivystykseen nytkin samantien. Veriarvot oli hyvät, hitusen kohonnutta maksan alat-arvoa lukuunottamatta - eläinlääkärin mielestä tämä johtuu rajusta oksentelusta. Röntgenkuva oli puhdas tukoksista ja paljasti kylässä olevan vanhan vieraan - paksusuolen tulehduksen.

Oksennuksenestopiikin jälkeen illalla, oksentelu jatkui ja Vili meni hyvin fleguksi. Pillerimuodossa primoramia oli, mutta koska mikään ei pysynyt sisällä - ei nämäkään ehtineet imeytyä. Kaoliini-pektiini auttoi parhaiten ja sitä sotkemalla veteen, sai vedet pidettyä sen aikaa elimistössä, että erittäin pahaltakin näyttävä kuivuminen alkoi helpottaa. Kahden päivän päästä lattialla oli pari ruokalusikallista ripulia, oksentelu loppui ja ripulia alkoi tulla kaaressa.

Nyt on tullut muutamat satunnaiset riisioksennukset, pitkillä aikaväleillä ja aamulla viikon paras kakka. Vili on edelleen melko väsynyt, mutta jaksaa jo kerjätä entiseen tapaan.

Vilin sairastaessa Tao kävi jäljellä. Yleensä jokatoinen jälki on ollut Taolla huonompi, mutta nyt Luukin pelloilla sai toisen hyvän jäljen alle. Edelleen ensimmäinen kulma tuottaa vaikeuksia.

Heti seuraavana päivänä käytiin Kirkkonummella ajamassa Taolle lisää jälkiä ja Mellan kolmas jälki. Nyt Tao teki taas huomattavasti huonomman suorituksen. Tarvitsee nälkää näemmä paljon edelleen, kun vain suostuisin uskomaan sen. Mellassa oli vauhtia ja intoa, mutta nyt se fokusoitui hyvin jälkeen. Nenä tuhisi ja eteenpäin mentiin pyörimättä. Olin pentuun tyytyväinen. Samoin Oonan jälkeen.

Illalla käytiin vielä tottikset pyörittämässä, pojat lähti seuraksi ja Tao sai jäädä kotiin. Virtaa poistettiin Taolta sitten heittelemällä palloa pimeässä metsässä - ja kyllä se tuntui aina löytyvän ja Tao tuntui viihtyvän.

Aamulla otettiin parit kaukot ja luoksetulon pysähdykset. Tällä kertaa muutaman räpellyksen jälkeen pysähdys onnistui ja tajusin jättää toistot tähän. Kaukot sujuvat mallikkaasti, jos virettä on tarpeeksi. Tänään sitä oli :).

http://picasaweb.google.com/Karvamopot/MellanKolmasJLki