Marraskuusta aika on kulunut hujauksessa. Treenit on ollut totaalitauolla ja on pyritty vain kahlaamaan arjesta seuraavaan. Siinä välissä ehdittiin ennen joulua olla äidin valmiiden soppapatojen ääressä. Koirat oli nätisti, mitä nyt Blanco ei tiennyt missä olisi nukkunut, kun oli useampi makuuhuone valvottavana. Vili pissasi pilalle yhden paksun villamaton ja kaikki tienoon asukkaat tiesivät (lue=kuulivat) meidän olevan kylässä, kiitos Blancon joka keskenään Taon ja Vilin kanssa ollessa roikkui makuuhuoneen tuuletusräppänässä ja karjui.

Jouluna syötiin ja voitiin paksusti. Ilmat ei täällä olleet kyllä jouluiset. Vettä, rapaa ja loskaa. Niimpä yksi ilta Tao sai päällensä Hugon jäämistöstä sadepuvun, että olisi edes yksi vähemmän kuurattavaa lenkin jälkeen. Palatessa ihmettelin paskan käryä hississä saadakseni todeta, että neiti "ei niin hienohelma" oli turauttanut joululohensa ripulin muodossa sadepuvun punttiin.

Yksi viikonloppu vietettiin irroitellen olan takaa. Ensin Tao sai juosta rallia naapurin porokoira Raakelin kanssa ja seuraavana päivänä Mella tuli kylään. Koska Taon rajut leikit on tähän asti jännittäneet Mellaa, ne ovat peuhanneet vain sisätiloissa hillitysti. Nyt tytöt pääsi kentälle juoksemaan - ja kyllä sitä juostiinkin, aina läkähdyksiin asti:
http://picasaweb.google.com/Karvamopot/MellaMeetTaotao

Sunnuntaina ennen uudenvuodenaattoa Ellillä oli tullut ryppy rakkauteen tarhakaverin kanssa ja näin hokkikautena takajalassa oli ventti. Yön aikana tämä äityi niin kipeäksi, että aattona piti kärrätä tamma klinikalle. Röntgenin ja nivelnestenäytteiden jälkeen todettiin kintereen olevan tälliä ja venttiä lukuunottamatta ehjä ja kotiin tultiin vuoden ensimmäisenä päivänä. Siitä asti on jalkaa paranneltu ja odoteltu, että haava menisi kiinni.

Lumikin kävi kylässä, ennen kuin lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Blanco hienoine viiksiharmaineen päätti heittäytyä anturoiden lumipaakkujen suhteen yltiöherkäksi. Jo minimaalisen pienet peukalonpään kokoiset kökkäreet tyssäsivät matkan teon ja niitä sai olla riipimässä irti. Nyt herra harmaahapsi lähti viikonlopuksi lainaan, täyttämään Hugelin jättämää aukkoa ja viemään kaksijalkaisia vähän lenkille, jota ei ilman koiraa tule tehtyä. Luulen, että Blanco nauttii täysin rinnoin siellä 100% huomiosta.

Pikkuhiljaa huomaa takaraivossa käyvän jo treenimietteitä, mitä tekisi ja mihin pitäisi keskittyä, ehkä tästä pikkuhiljaa päästään asennoitumaan ja harjoittelemaan tätä vuotta varten. Hiljaa hyvä tulee ;) - tai jotain!