Taontaon jälkiprojektikin saatiin aloitettua tälle vuodelle. Etelän "talvi" ei ainakaan rajoita harrastusta... Momon ja Taran matkassa paineltiin aamupäivällä metsään. Syvä pettymys oli näemmä joka puolella lähimaastoissa harjoitetut hakkuut. Hakkuut itsessään ole niin harmittavia, mutta se kaikki risukko ja "jäte" mitkä vain jätetään mestään hankaloittaa kulkua.

Koska kuitenkin paikalle oli suoriuduttu, ei jäljestämistä voinut sivuuttakaan. Mistä sitä tietää millaisia ryteikköjä voi aikanaan eteen tulla. Jälki oli Taolle ensimmäinen sitten viime lokakuun ja elämänsä kolmas jälki metsään, elämänsä ensimmäisellä janalla.

Tao oli into piukeena ja hyvällä motivaatiolla alusta asti. Jana hieman hämmensi, mutta nopeasti likka poimikin ... takajäljen! Koska en halunnut jäädä siihen ihmettelemään, vaan saada koiran jäljelle - pyysin Taon vain odottamaan, käänsi koiran ympäri ja jatkettiin oikeaan suuntaan jäljestäen. Janaharjoitteet sitten erikseen! Tauno ilmaisi ensimmäinen kepin hyvin. Teki hyvän kulman, mistä olin sangen tyytyväisen helpottunut, koska pellolla kulmat ovat olleet akilleen kantapäämme. Sen jälkeen painettiin kolmesta kepistä yli - yhden merkkasi mutten ehtinyt vauhtiin mukaan. Toinen kulma taas erinomaisesti ja sen jälkeen keppikin saatiin ylös. Seuraava keppi ilman apuja ilmaisten ja viimeisellä kepillä taas vähän apuja. Releet pois ja palloleikkejä.

Koko matkan Taolla näytti olevan hurjan hauskaa ja minä olen onnellinen, että homma sujuu metsässäkin. Nyt vain kepeille lisää motivaatiota, jana kuntoon ja varmuutta alle :).