Illaksi lampsittiin Turvesuolle. Ensin muutama BH-ryhmäläinen, joista Ansa täräytti paikalle, juuri kun olin ajatellut treenaavani Taon alta pois. Ansa kirmasi melkein kentälle ja Tao päätti karata käskyistä välittämättä Ansan perään. Yleensä Taolla ei pokka riitä kauhean kauas juoksemaan, mutta nyt ei näyttänyt olevan väliä vaan Ansan kiidettyä emäntänsä luo, sillä oli isosiskopuolensa tiukasti kannoillaan. Tao yritti kovasti saada Ansan leikimään, mutta Tarjan komennosta molemmat koirat näyttivät suorittavan maahanmenon mallikkaasti.

Hain karkurin pois ja iskin hihnanjatkeeksi kiinni miettimään asioita.

Ansan kanssa tehtiin ihan perusjuttuja ja ilokseni huomasin, että talvitauko oli tehnyt tällekin härvelille hyvää.Enää mikä tahansa muu ei ollut niin kiinnostavaa vaan Ansa keskittyi tottistelemaan ja teki mielellään. Edes siskon, Millin saapuminen ei häirinnyt juuri koiraa.

Millin vuoro oli seuraavaksi ja yritettiin päästä lelupalkkauksen syvimpiin saloihin käsiksi. Milli oli petrannut luoksetulon asentoa suoremmaksi, mutta seuraaminen jätettiin vielä viimekertaisin ohjein jatkumaan.

Lopuksi Tao ja Tonni meni vielä A-estettä. Taolle muutama kapulan kanssa, jossa ensimmäinen mentiin kauniin nopeasti este kiertäen sekä mennessä, että tullessa. Siirryin lähemmäs ja Annu sekä Rita laidoille estemään kiertäminen. Vähän niin kuin pelkäsin, heitto tuo enemmän vauhtia kuin älyä ja siinä on kyllä oma riskinsä tuon esteen kanssa aina olemassa.

Harmaa, märkä keli ja lopulta pimeys, joka laski kentälle söi intoa treenata aika tehokkaasti. Onneksi enää viikko kevätpäiväntasaukseen!