Ensiksi täytyy laittaa pari sanaa Eddielle, treenikentän riveistä poistuneelle nipistelijälle. Maanantai-illan uutinen oli surua täynnä, kaikki toivottiin, että viikonlopun taistelu olisi päätynyt toisin. Oli kaikenlaisia toisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle, joku päätti toisin. Ninalle, Jannelle ja Ossille voimia siihen, että surun keskeltä hymyillen muistaa vallattoman briardpoikansa.

Keskiviikkoilta vietettiin Tuusulassa, kun viisi uuttaa ulkomuototuomari metsästi itselleen briardien arvosteluoikeuksia. Kaikki viisi ne saikin.

Ilta oli pitkä, mutta loppuun asti sinniteltiin. Molemmissa koirissa näkyi väsymys. Tao ei jaksanut juosta kovin lennokkaalla askeleella ja Blanco alkoi laahustelemaan aina uudestaan ja uudestaan arvosteltavaksi. Pienellä yllytyksellä innostui kuitenkin, jos ei muuta niin puremaan kättäni ;). Blanco itseasiassa yllätti käyttäytymällä hyvin sivystyneesti eikä karjunut perkeleitä muille nelijalkaisille kollegiokumppaneille. Paitsi ehkä hitusen Brancolle kerrottiin, että pysy nulikka rivissäsi. Taunolta taisi loppusuoralla pari perkelettä kuulua.

Aamulenkillä Tauno jakoi perkeleitä taas. Blanco kun innostui hyökyttämään golfkentällä laumatovereitaan niin Taolta paloi pinna - nopeasti. Neitiä täytyy alkaa vähän tarkkailemaan, sillä tämän moinen "itsevarmuus" on sille kovin uutta - tarvittaessa palautetaan takaisin paikalleen.

Tokotreenit menevät sivusuun taas työvuorejen takia, mutta jos sunnuntaina saisi jotain järkevää aikaiseksi. Sitä odotellessa.