Kenttäkin on nyt korkattu talvitauon jälkeen loskaisissa tunnelmissa. Taunon A-neitsyys vietiin ja mitä haluttiin, aukesi koiralle salamalla - niin salamalla, että kontaktin opettaminen jäi haaveeksi, kun ohjaaja oli aivan liian hidas. Homma tuntui olevan niin hauskaa, että namikäsi naaman edessä oli kuin ilmaa ja koira oli alhaalla toisella puolella, ennen kuin ohjaaja edes ehti ajatella siirtymistä vastaan. Ehkäpä tässä on naksun paikka. Jos en ehdi siirtyä tai kuljettaa, ehdin ehkä naksauttaa.

Henkilöryhmää tehdessä huomasi, että tätä saisi tehdä useammin. Sen verran kontakti aina välillä herpaantuu ryhmässä eessuntaas-vilkuiluun ja kahdeksikon motoriikka oli koiralle vaikea, vaikka takaosan käyttö onkin sillä hurjasti petraantunut. Muutenkin seuraamiset oli vähän "tahtoisin niin edistää"-kamaa, mutta tällä kertaa etuosa pysyi kohdillansa, takamuksen heijatessa välillä ulos ja takaisin suoraksi.

Paikallamakuu ookoo, huolimatta muiden pallopalkkauksesta vieressä.