Perjantaina viimein pääsin nauttimaan kuluneen viikon auringonpaisteesta. Pakkasin koirat autoon ja ajelimme tallille. Ensin juoksutettiin tammuska, pestiin talven pölyt pois ja sitten Tao pääsi jälkimetsään.

Jana nousi tällä kertaa hyvin ja oikeaan suuntaan. Kymmenisen metriä jäljestettyään, tehtiin laajahko tarkistuskierros. En ollut merkannut itselleni kuin lähetyspisteen ja kaksi kulmaa - päämääränä nähdä mitä tapahtuu. Koira kuitenkin korjasi itsensä jäljelle ja nosti kepin. Meni 90 asteen kulman hienosti ja nosti taas kaksi keppiä suoralta. Palkkasin kepit taistelemalla ja lähetys kolmannelta kepiltä oli huono - koira lähti vähän turhan täpinöissään söhläten eteenpäin, korkealla nenällä. Tultiin jyrkälle penkereelle, jonka ylitys olikin hankalaa. Likka kuitenkin ratkoi itse hienosti ja aktiivisesti. Aikansa penkereen alapuolella tarkisteltuaan, koira rauhoittui, keskittyi ja työnsi nenänsä niin turpeeseen kuin vain voi ja aurasi itsensä nenällä penkereen yli. Ongelma näkyi kuitenkin koiran työskentelyssä hienoisena epävarmuutena ja laajempina tarkistuskaarteina penkereen yläpuolella, joten se missasi kepin, jolla olisi päässyt vahvistamaan hienon nousun. Tätä seurasi loiva kulma, joka niin ikään tarkisteltiin aikansa - sitten oikeaan suuntaan ja keppi ylös. Loppusuora ja viimeisenä patukkapalkka. Olin tyytyväinen, että Tao oli itse minun ollessa vain statistiikkaa suoriutunut jäljestä. Oppia saatiin, että taistelupalkka nostaa koiraa vähän liikaa ja se alkaa höseltämään, etenkin jos ohjaaja ei malta rauhoittaa sitä kunnolla ennen eteenpäin jatkamista.

Aamupäivän jäljestä innostuneena lähdettiin vielä Ritan ja Myytin kera illalla uudestaan. Tein Taolle lyhyehkön usealla kepillä ja tiukoilla kulmilla olevan jäljen. Heti alusta Tao oli jo taas vähän liian korkeissa atmösfääreissä ja jälki meni söhläyksen ilmapiirin vallitessa. Janan roiskaistiin yli - Piti ottaa koira takaisin rauhoittumaan ja keskittymään. Siitä päästiin eteenpäin ja kepille, mutta kulma taas roisisti yli - ja taas takaisin etsimään kadonnutta keskittymistä. Sen jälkeen töhötettiin kepeistä yli, suoriuduttiin kulmasta, kepistä yli, otettiin yksi keppi matkaan ja eteenpäin ennen kuin ohjaaja tajusi, että koiralla on keppi ja koira malttoi tasoittua ilmaisemaan sen. Koska Tao oli kuljettanut keppiä jonnin matkaa, seuraava olikin jo kahden metrin päässä - se tuli kuitenkin hienosti ylös. Sen lisäksi palkkasin koiran kepeistä ruualla, jonka johdosta nyt puuttuu nimettömästä sormenpäätä - sormi kun oli vielä leukojen välissä, neiti ahneen täräyttäessä leuat herkkutikkuunsa kiinni. Ei jäänyt kovin edennyt fiilis kotiin ajellessa.

Lannistumatta illasta tänään aamupäivästä kurvattiin samalla kokoonpanolla esineruutuun. Taolle mielikuvat, jota Tao ei tajunnut, koska se vain jäljesteli poikkitallauksia. Typerä ohjaaja, ei sitten edes tehnyt lelua selkeämmäksi vaan palasi lähetyssivulle ja koira ruutuun. Taolla ei ollut aavistustakaan mitä se oli tekemässä ja pyöri ruudun edessä tallausjälkiä. Toisella lähetyksellä koira upposi ihan hyvin, kohta kukkulan takaa nousi kysyvästi pieni briardi pää "äiti, täällä on jonkun hanska??!" ja koirallehan vastattiin "hyvä, tuo!" ja Tauno toi. Toinen esine oli niin ikään ruudussa alkuunsa juoskentelua, mutta reagoi viimein sattumalta esineen hajuun ja nosti sen. Toisella kierroksilla leluja viedessä sitten leikinkin jo kunnolla Taon kanssa ja koira ymmärsi, että lelut jäi sinne pusikkoon. Haki ja toi. Tässä olisi vielä aika monta harjoitusta tehtävä ennen kuin tämäkään osa-alue on edes siinä pisteessä, että esineet voi viedä ilman koiraa jo valmiiksi ruutuun.

Ruudusta vielä tallin kautta kotia ja sitten pojat pissalenkille. Kello on varttia vaille 18:00, Kärpät johtaa ja mä olisin ihan valmis kaatumaan yöunille samantien.