Toissa viikko alkoi ja kului täysin samoissa merkeissä kuin edellinenkin kirjoitus. Tosin aamupäivät yritettiin käyttää hyväksi vähän tehokkaammin. Tämän viikon alkuun olleet vapaapäivät meni ihan tehotreenatessa.

Jos väitetään, että on harjoiteltu niin, väitetään myös että mihinkään ei ole edetty. Korkeintaan onnistuttu luomaan lisää ongelmia. Jäljellä jana on edelleen vaikea ja keppien ilmaisun varmuus on ryssitty, esineruudusta ei sata varmasti vieraita esineitä tuoda. Metrinen on ylitetty kaksi kertaa, kierretty n. 150 kertaa. Koira kuuli elämänsä ensimmäiset laukaukset keskiviikkona, kontrolloi seuratessa, paikallamakuussa ookoo - kiitos Ninalle ampumisesta! Eli pk-puoli on hanskassa ja hanska jossain hukassa.

Sen lisäksi Taunolta puuttuu karvaa kämmenen kokoisen laikun verran kyljestä. Eli suunnitelluilla näyttelyturneilla ei karvalla häikäistä ;) - sen sijaan joudutaan tunaamaan niillä harvoilla karvoilla pälviä piiloon ja toivotaan ettei tule kovin tuulista keliä. Kyseisen laikun bongasin esineruututreenien jälkeen maanantaina. Hysteeriset koiranomistajat ajattelevat heti, että cushing, kilppari, loisia, sikaripunkki...???! Joten ei muuta kuin eläinlääkäriä varaamaan. Keskiviikkona maattiin laitumella hevosen kanssa ja huomasin Taon myös kovasti pyrkivän raapimaan etulapojen väliä. Nahkaa tutkiessa huomasinkin tytön raapineen sen sieltä jo ihan auki. Takaraivossa alkoi ymmärryskin syttymään - kyse on kaksi viikkoa sitten laittamastani exspotista. Kuurasin Taon illalla shampoolla jos kutina helpottaisi. Seuraavana päivänä olikin jo eläinlääkäriaika.

Torstaina käytiin ensin tallilla, sieltä siirryttiin eläinlääkäriin. Vahvistus exspotin aiheuttamalle reaktiolle saatiin, mutta pelattiin varman päälle ja otettiin kaikki tutkimukset myös raapenäytteistä lähtien, jotka olivat puhtaat. Samalla labraan lähti rabieksen vasta-ainetesti - tuloksia odotellessa!

Eläinlääkärin jälkeen piipahdettiin kotona ennen kuin ajeltiin Korsoon tokoilemaan. Koska lajivalinnoissa oltiin keskitytty muuhun, lähdettiin tokoilemaan ihan vain ilman odotuksia. Tao oli kuitenkin suhteellisen suoritusvarma, vaikkakin aika väsynyt, joten paras terä koirasta oli poissa. Kuitenkin raavittiin joka liikkeestä ihan hyvin pisteitä kasaan, jos meidän murheenkryyniä eli luoksetuloa ei lasketa mukaan. Molemmat taipaleet tultiin hitaasti ja seisahtuminen tapahtui toisesta käsimerkistä. 171 pisteellä sijoituttiin kuitenkin luokan toiseksi ja koularista uupuu enää yksi ykkönen.