Keskiviikkoiltana pakattiin kapsäkit ja koirat Annun sekä Jannen autoon, matkaan lähtivät Tao sekä Tonni, Millin ja Jannen ollessa saattojoukoissa. Autolla hurautettiin Turkuun, josta oli tarkoitus lähteä Silja Europalla kohti Ruotsia. Turussa ehdittiin hyvin käyttää koirat lenkillä ja siirryttiin odottamaan laivaan pääsyä. Odotusaulaan alkoi kerääntyä melkoinen määrä ihmisiä ja lapset kävivät rapsuttelemassa koiria. Laivaan päästiin ja koirat asettuivat hytissä aloilleen, ihmiset kävivät syömässä ja loppuiltaa vietettiin piskien kanssa kannella istuskellen. Liekö matkajännitystä vai mitä uni ei kyllä sinä yönä silmään tullut.
Huonosti punkassa kieriskellyn yön jälkeen todettiin, että Annu unohti Tonnin paperit kotiin. Pieni paniikin poikanen, mutta soitto kotiväelle ratkaisi asia; Janne skannasi paperit ja lähetti ne sähköpostitse printattavaksi matkan varrelta. Laiva oli Ruotsissa aamu kuudelta ja pääsimme ulos. Tullissa ei näkynyt ristin sielua koirien papereita tarkistamaan ja hetken päästä selvisikin Johannalle soitellessa, että miksi - autolla saapuvista tarkistettiin joka ikinen auto ja näin autojen purku kesti oman tovin. Saimme häkit Johannan ja Taikan matkaan autoon, jotta niitä ei tarvinnut raahata ympäri Tukholmaa.
Samalla kun harhailimme satamasta metrolle, saivat koirat aamulenkin. Metroa emme ihan omin, emmekä kartan avuin löytäneet, mutta kysyessä apua - asemakin löytyi. Tonnin ja Taon elämänsä ensimmäinen metromatka sujui koirilta vallan mainiosti.
Tukholman reittiopasteet olivat kiitettävän selkeät ja kulkeminen julkisilla kävi helposti. T-Centralenista siirryttiin Märstään menevään junaan, jolla päästiin lähemmäs hotellia - Uppsland Väsbyyn n. 23 kilometriä keskustasta Arlandaan päin. Bussilakon takia perillä otimme taksin, muutoin bussi olisi vienyt hotellille. Kello oli 8.30 hotellille saapuessa, sisään kirjautuminen ei vielä onnistunut, mutta matkatavarat saatiin säilytykseen ja Annu Tonnin paperit ulos sähköpostistaan.
Matka jatkui taksilla kohti Almarea, erkkaripaikkaa. Taksi kurvasi kerran harhaan ja tämän johdosta sulki mittarin, näin pääsimme suht' edukkaasti paikalle. Oikea kehä löydettiin ja leiri kasattiin. Odotimme narttujen olevan viereisessä kehässä, kahden tuomarin arvostellessa, mutta urosten kehän alkaessa, selvisi, että kaikki arvostellaan samassa kehässä ja nartut alkaa klo 11.00 sijaan klo 13.00. Lämpöä oli liki kolmekymmentä ja odotus tuntui vuosisadalta. Viimein kahden tienoilla aloittivat avoimen luokan nartut. Tao seisoi edukseen, joskin tuuppasi etujalat kovin yhteen, kun Maiju avusti kehän reunalta. Sen sijaan ne liikkeet, ne liikkeet - taas mentiin ranttaliksi pistäen eikä näiltä tuomareilta herunut paljoa sympatiaa kehässä riekkumiselle. EH napsahti ja palkinnoksi tästä Tao pääsi leikkimään Sinin kanssa, se oli varmasti Taon mielestä päivän paras anti. Jokainen taputettu kilpailukierros sai Taon myös ottamaan ilon irti, heiluessa ja pyöriessä taputuksista innossaaan. Tonni esiintyi kauniisti ja juoksikin hyvin, EH sieltäkin plakkariin. ROPin valinnan jälkeen, pieni myyntikojukierros ja sen jälkeen pääsimme Maijun ja Sinin kyydissä hotellille, iso kiitos siitä!
Voi vain kuvitella, että pitkän päivän jälkeen matkalaiset olivat ihan väsyneitä, päänsärky hakkasi silmien takana ja nälkä oli tautinen. Väsymyksestä kärttyisinä ahdettiin itsemme pitkin hotellin käytäviä, kohti huonetta. Huoneessa kärttyisyys kaikkosikin, kun näimme millainen meidän majoitus oli. Huone oli isompi kuin ensimmäinen asunto, johon kotoa pois muutin. Löytyi keittiösyvennys, hulppea kylppäri, prässit yms. Vain pieni mutta - parisänky. Totesimme, että ei haittaa. Uteliaana luonteena minun piti kuitenkin koluta kaapit läpi ja kuinka ollakaan, ensiksi seinäksi katsomamme olikin kaappi, jonka avatessa löytyi sänkykin, seinältä laskeutua 120 leveä jenkkivuode. Voi sitä autuutta. Koirat ottivat nautinnon irti ja tipahtivat uneen molemmat omille pedeilleen. Me suoriuduimme suihkun kautta syömään hotellin ravintolaan. Vielä ennen nukkumaan menoa iltalenkki koirien kanssa ja sen jälkeen tipahtivat itse kukin matkalainen saman tien.
Aamulla heräsimme ajoissa aamupalalle. Illalla Jennyn kanssa jutellessa - Jenny oli päättänyt tulla hakemaan meitä. Koirat söivät, kävivät lenkin ja tavarat pakattiin. Viimeinen kuva hotellin aulan trooppisesta puutarhasta, lasku ja ulos. Jenny löysikin perille ja autoon mahtui hyvin matkatavarat kuin Elli, Tonni ja Tao. Taas joutuu jakamaan nöyrimmän kiitoksen, Jennylle kyydityksestä sekä kaikille siitä, että reissussa tuli kyllä enemmän kuin lämmin mieli - kaikesta avuntarjoamisesta, meille autotta kulkeneille. Kiitos.
Tarkoituksella ajoitimme tulon vähän urosten alun jälkeen, jotta päivä ei olisi niin pitkä. Junnunartuissa oli myös Aian ja Mellan sisko Norjasta Anya. Nätti pieni tyttö, hyvin samanlaisella ilmeellä ja päällä varustettu kuin siskonsa. Pieni ja kevytrakenteisempi. Kauniita olivat myös Leon siskot junnunartuissa. Kehästä meinattiin myöhästyä Taon kanssa, kun tuunasin vain tukkaa enkä huomannut, että siellä pitäisi olla jo, ehdittiin riviin kyllä. Tao oli erituulella kuin edellisenä päivänä ja esiintyminenkin sujui. Tyttö oli oikein hienosti ja upeasti. Saimme sen himoitun erin, mutta emme sijoittuneet. Tonni esiintyi taas varmasti ja liikkui erittäin kauniisti, sai laatuarvosteluksi EH:n.
Reissun parhaiten menestyneet suomalaiskoirat olivat Ippi ja Pepe. Ippi nappasi erin ja luokkasijoituksen molemmista näyttelyistä ja Pepe erin sekä luokkasijoituksen maailmanvoittajasta, erkkarin jäädessä herralta väliin. Onnea Ipille ja Pepelle!
Vielä ostosrundi ja kaikille harrastaville tipiksi, kaikkia mahdollisia tarvikkeita oli myytävinä ja huokeaan hintaan! Mitä vain tokovälineitä tunnareista, merkkitötsiin jne. Kyllä sapetti ettei voinut alkaa kaksin käsin matkamuistoja ostamaan, kun ei niitä olisi saanut raahattua satamaan. Rehellisesti hyvin paljon paremmat valikoimat juurikin harrastusvälineitä kuin suomen näyttelyissä.
Taksilla kurvattiin viimein satamaan ja lastasimme kotimatkalle. Silja Serenadella kotiin ja palvelu sekä järjestelyt koirallisen matkustajan kannalta oli huomattavasti huonommat kuin Europalla. Yksi pieni hiekkalaatikko kymppikannen peräkannella, sekin löytyi vasta infosta tiedustelemalla. Siinä missä Europalla oli joka hytissä paperipussi, jossa oli lapio, kakkapusseja sekä magneetit oviin kertomaan, että hytissä on koiria - ei Serenadella oltu valmistauduttu mitenkään niihin valtaviin koiramääriin, jotka ko. viikon vaihteessa kulkivat Ruotsiin ja takaisin. Kymppikannen käytävällä haisi sellainen paska, että sääliksi kävi muita matkustajia.
Kotiin kuitenkin päästiin ja oltiin reissuun tyytyväisiä. Koirat matkusti upeasti eivätkä olleet moksiskaan matkan varrella kohdatuista asioista. Uskaltaa reissata toistekin!
Kuvia netissä:
Ruotsin erkkari: http://www.goblinwalley.se/sbv08.htm
Maailmanvoittaja: http://www.goblinwalley.se/wds08.htm
