Annun kanssa oltiin sovittu lauantai aamupäiväksi tokotteluja ja Piakin saatiin mukaan extempore. Tao sai olla Millille paikallamakuukaveri ja Millin tokottelun jälkeen tahkottiin taas kosketusalustaa. Koira tarjosi kaikki noudosta istumiseen ja maahanmenon väliltä aiheuttaen epätoivoisia hetkiä ohjaajalle. Seuraavan aamun uusintayrityksissä noudon sai karsittua, vaihtamalla palkan palloon, mutta muiden oheistoimintojen kanssa jatketaan pähkäilyä, odottaessa että lamppu syttyy koirankin herneessä. 

"Meen äkkiä!"

"Noutohan tää oli, eikös ??!"

"Nyt en kyllä tajua mitä tahdot... istun ??!"

"steppaan tässä nyt sitten!"

Loppuun otettiin vielä tasamaanoutoja kuin hyppynoutojakin. PK-esteellä tehty kiertämisongelma tuli ensimmäistä kertaa esiin tokoesteellä. Sitä sitten hinkattiin juoksemalla esteelle vastaan ja niin edelleen. Pallopalkka noudossa ei selkeästi sovi koiralle, koska Tao tykkää kapulasta paljon enemmän kuin narupallosta, joten kerta yrityksen jälkeen nopeuttaa paluuta heittämällä pallo tuontivaiheessa, aiheutti vain sen, että tyttö oli kauhean dilemman edessä, että mitä nyt - kapulastani en luovu enkä palloanikaan hylkää! Joten toi sitten molemmat samaan aikaan suuhun tungettuna, narupallo narusta keikkuen ja kapula oikeaoppisesti kantaen. Ehkäpä jatkamme kolmiolla, joka on jo hyväksi havaittu. Lopettaen nämä kokeillaan nyt tätäkin tapaa - välähdykset.

"Näin mä meen!"

"Ehtiikö se ennen mua! kyllä tuosta eukosta vielä agilityohjaaja tehdään!"

"pakita jo tollo, tuun nyt!"

"Alta pois!"

Annulle kiitos taas mitä imartelevimmista kuvista ! Ja tietysti reeniseurasta molemmille.