Tänään käytiin Taon kanssa YES:sillä kipututkimuksen toisella käynnillä. Liikkeiden kanssa tehtiin kaikki samat hilavitkuttimet ja extrana päälle jalkoihin asetetettiin vielä anturit, jotka mittasivat jokainen omaansa. Loppuun vielä verikokeet ja sitten loppupalaveeraus.

Viimekertaiset röntgenin katsottiin läpi. Kaikki oli kohdallaan, kuten aina aiemminkin. Oppikirjanmukainen selkä, puhtaat polvet ja kyynärät ja Taon kurjimus lonkat, nämäkin olivat tietysti samanlaiset jouluun 2008 kanssa otettujen kuvien kanssa nivelrikon alkuineen. Verinäytteet yms. olivat kaikki ookoo. Ei muita sairauksia.

Eläinlääkärin kanssa puhuttiin Taon leikkauksista ja puheeksi nousi myös neuropaattisen kivun mahdollisuus operoidulla alueella. Tähän löytyisi kipulääke, joka on juurikin neuropaattiseen kipuun ja kipututkimuksen jälkeen voimme seuraavan huonon jakson ollessa kokeilla tätä vaihtoehtoa. Kuin myös akupunktiota laserilla annettuna. Mieli oli parempi, kun tietää että voi vielä olla mahdollisuus helpottaa pikku likan oloa eikä kaikkia teitä olekaan kuljettu. 

Tutkimusruoka tosin vaihtui toiseen vaihtoehtoon, koska Taon vatsa puhkesi ruuasta ihan kukkaan. Katsotaan rauhoittuuko massunahka toisella, vehnättömällä pöperöllä. Näitä näppyongelmiahan meillä on tosin ollu ihan pikkulikasta asti, ja jossain määrin ruokaan ne liittyvät, sillä treenikaudella annetut namit ovat aiheuttaneet oireita, etenkin kissanruoka extrapalkkana.

Tauno sai jäädä kotiin huilimaan ja vielä käytiin Elli liikuttamassa ja hokinpolkemat hoitamassa. Talvi on tosi jees, mutta näihin ventit ja haavat tammuskan kintuissa on rasittavia.

Loppuyö voidaankin taas harjoittaa maalausta...