Vuodenvaihde sujui rauhallisesti, tosin siltä osin oli kaiken sortin hässäkkää, että muutto saatiin tehtyä ja nyt on totuteltu uuteen kotiin. Viliä vähän haukututtaa uudet äänet silloin tällöin ja lenkillä on extranuuskutus käynnissä, kun tienoon kaikkiin hajuihin pitää tutustua.

Maanantaina Taon kanssa käytiin YES:llä kipututkimuksen aloituskäynnillä. Taon kanssa käveltiin ensin ulkona, sitten piti hyppiä pöydälle ylös ja alas, josta suunnattiin rappusiin ja näitä kuljettiin myös edes takaisin kymmenkunta kertaa eläinlääkärin valvovan silmän alla. Tämän jälkeen siirryimme matolle, joka mittaa käyttövoimaa. Jalat merkittiin itsetarttuvalla siteellä ja sitten käveltiin alkuun vain, että stimulaatio häviää ja koira lakkaa ravistelemasta merkkejä pois. Matolla menikin runsaasti aikaa. Ensin ihan käynnissä kuljettiin matolla ja sitten saman verran ravilla. Yllättävää oli, että tämän testin mukaan Taon heikoin jalka, on sen oikea etujalka. Takajalkoja käytettiin maanantaina yhtä tehokkaasti kumpaakin.

Liikuntaosuuksien jälkeen hoitajat veivät Taon vielä kahdeksi tunniksi muihin kokeisiin; neurologiset, ortopediset sekä verikokeet. Minä kulutin aikaa käymällä syömässä sekä juoruamalla puhelimessa. Palatessani ja hetken odoteltua Taon kanssa oltiin valmiita, huoneessa odotti, hieman vielä pöllyssä oleva, erittäin loukkaantuneen näköinen briardi; jumalauta! sä jätit mut tänne kopeloitavaksi!

Kotiin saatiin viemisiksi 60 kg koiranruokaa ja näytepurkkeja kakkanäytettä varten. Tämän ensimmäisen käynnin perusteella valitaan vielä jatkaako koira tutkimuksessa. Syitä miksi koira voidaan tässä kohtaa hyllyttää on, ettei koiralla ole lonkkavikaa, sillä on selvä muu sairaus, liian korkeat verinäytteet, jotka viittaavat muuhun tautiin, vinolantio tai koiralla ei ole tarpeeksi oireita, jotta paranemista voisi arvioida.

Mikäli Tao jatkaa, seuraava käynti on tammikuun puolivälissä. Muutoin meille ilmoitetaan, että kiitos, mutta ei kiitos. Taoa edeltävänä päivänä oli tutkimuksissa käynyt myös toinenkin briardi. Saa tunnustautua .