Toukokuu vierähti varkain loppuun. Leirin jälkeen treenailtiin pari viikkoa ahkeraan ja suoraan sairaslomalle, joten muutama viikko parenneltiin taas Taon ontuvaa kinttua. Samassa rytäkässä on vaihdettua työpaikkaa valtion leipiin ja totuteltu uusiin työaikoihin. Elliä unohtamatta, hepat pääsivät laitumella tänä vuonna jo ennen kesäkuuta ja sen huomaa, vatsan koosta - ei, Elli ei ole tiineenä ;).

Mella kävi pari viikkoa juoksuevakossa täällä ettei olisi kiusa ja piikki Urhon lihassa. Taunon jalan takia mentiin aika hissukseen, mutta siitä se vetreytyi pikku hiljaa ja viimeisinä päivinä saivat jo vähän juosta hippaa pellolla. Vähän kankeaa tyttöjen leikki muutenkin oli ja sai olla tarkkailla mielentilaa kaiken aikaa. Sopuisan yhteiselon tytöt kuitenkin löysivät, Mella väisti Taoa herkästi ja näin Tao sitten armollisesti alkoi nauttimaan aamuisista poskipaineista. Jopa niin, että Mellan mentyä kotiinsa Tao porsasteli koko kahden viikon edestä ja osoitti mieltään leikkikaverin lähdön vuoksi (tai minkä lie).

Mellan mukana matkasi myös Mellan omistajamuutos. Mella siirtyy Annan nimiin. Pirun lonkat yhtenä syynä Mellan käyttämättä jättämiseen, minulle toisena syynä se, että vaikka Mella on harrastuskaverina on aivan mieletön ja sen kanssa oli mahtavaa puuhastella se pari viikkoa, osoittautui tytössä olevan myös turhan tuhti annos epävarmuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Moni asia toki korostuu ilman oman lauman tukea ja turvaa vieraassa paikassa ja kotona Annan huomassa Mella kulkeekin varmasti mutkattomammin. Jatkossakin ihailen tytön käsittämättömän vaivatonta ja lennokasta liikettä koiran tavatessani.

Muuten on reenailtu hissukseen voittajaluokan toko-liikkeitä. Jälki jäi jäähylle sairasloman aikana, mutta jospa sitäkin silloin tällöin kaivelisi kesän aikana lajivalintaan mukaan.

Tässä juoksun jälkeen Tao on päättänyt aloittaa läheisyyskampanjan ja kiipeää taas piiitkän tauon jälkeen viereen nukkumaan, seuraa kuin hiljainen varjo tietokonetuolin viereen ihan liki nukkumaan kuin partsillekin tupakkaseuraksi. Jos se ei olisi niin pikkiriikkinen, voisin joskus luulla, että Blanco on kotona. Tämä äänetön tapa siirtyä samaan paikkaan oli Blancon tapa. Huokaisusta ja makuullekäyntiönähdyksestä tiesin pojan tulleen selän taakse. Nyt kuuluu sama, mutta siinä on Tao.

Kauan meidän rauhaa ei kuitenkaan kestänyt. Huligaani saapui eilen. treeneistä jäi koira mukaani (Satulle kiitos kahvista raparperipiirakasta! oli hyvää). Ensi alkuun Tao kertoi Hulille että se voi taas painua sinne missä pippuri kasvaa, mutta reenien jälkeen kotiin lampsittiin jo sulassa sovussa.

Tosin siinä taivalluksen aikana melkein saatiin tapettua yksi rullaluistelija. Kurvasivat sieltä alamäkeä mutkan takaa tuhatta ja sataa saksanseisoja etunenässä ja minun reaktionopeus ei riittänyt kuin paiskaamaan Huli pientareella ja tässä ajassa Tao ehti ottaa näin vauhdikkaasta näystä kiekat ja sinkosi torppaamaan seisojaa, jonka johdosta rullaluistelija törmäsi koiriin ja lensi kaaressa ojan pohjalle. Siinä sitten täysin molemmat järkyttyneinä, minä kävelytin seisojaa, että ontuuko se, koska koira ulahti aika kipeästi törmäyksestä. Onni onnettomuudessa, että koira kuin rullailija vaikuttivat ehjiltä (henkisistä vaurioiden puuttumisesta en ole niin vakuuttunut).

Huli on petrannut vähän remmikäyttäyttäytymistään ja kuonopanta on saanut olla kotona. Aamulla ja illalla on otettu kuitenkin tehokuuria tottista, malttia ja keskittymistä. Auttamatta tulee kuitenkin mieleen että tuo on aivoton sählä, jolla ei yksikään herne päässä kohtaa . Tosi asiassa se on jo tänä iltana ylittänyt itsensä pysyessään paikallamakuussa, sen kymmenennen kerran takaisin viennin jälkeen lopulta Hulttio oli siellä eikä lähtenyt hiihtelemään omiaan. Myös se hiivatin hyppiminen naamaan on saanut aika ärhäkät kiellot, koska parin tömäyksen jälkeen en ole varma, onko mun leukaluu oikeasti enää paikoillaan.

Muuten juhannus menee töissä ja ainakin tänään saatiin nauttia tyystin tyhjästä urheilupuistosta koko iltalenkin. Piskit loikki vapaana ja Hulttio rypesi jokaisessa lätäkössä. Toivottavasti tätä hiljaisuutta jatkuisi iäisyyden, mutta kai se kansa sunnuntai-iltana palaa mellastamaan ja väkeä taas riittää.