Jos veneily oli kivaa, seuraavana päivänä oli vuorossa bussimatkailu. Joka sekin meni yllättävän hienosti heti, kun Hulin sai revittyä penkeiltä alas ja selitettyä, että busseissa koiran paikka on lattialla. Aukeavat ovet oli suuren kummastuksen aihe, jokaisella avauskerrallansa ja aina uudestaan Huli skarppaantui otti pienen valmiusasennon etutassujen kanssa ja korvat tötteröllä "seinä avautui juuri minun edessäni! Ihmeellistä!".
Matka taittui bussilla edes takaisin Annan luokse pesulle ja takkuprojektiin. Hulista lähti muovikassillinen pohjavillaa, kun antaumuksella sitä irti raavittiin ja entisessä turkissaan yliläskin näköinen koira muuttui taas nuoreksi pojan klopiksi.
Illalla käytiin vielä Leppävaarassa reenailemassa helteessä, vaikka enimmäkseen se meni auringonotoksi :D.
Pian parempilaatuiset kuvat täällä: http://kuvablogi.com/blog/13378/49/1/
Pialle jälleen kerran iso kiitos kuvailuista .