Viikonloppu vietettiin Vehmersalmella, Kuttukuun lammastilalla, jossa oli ABHA:n säännöillä järjestetyt farmikisakinkerit. Tuomariksi oli saapunut Linda Bell Usasta.

Taotao ja Mella oli ilmoitettu paimentaipumustestiin (Herding capability test) ja tätä varten lähdettiin Annan kanssa perjantaina ajelemaan kohti Kuopiota. Illalla oltiin perillä, ensimmäinen briardi Rita, oli jo sinä päivänä suorittanut hyväksytysti paimentaipumustestinsä. Ilta menikin Katjan, Ritan, Karon ja Neven kanssa jutellessa. Janna ja Maya liittyivät seuraan vielä myöhemmin illalla, kun saapuivat perille. Tosin tässä vaiheessa piti jo melko pian pelastaa nukkuvat ihmiset Taon autossa niuskuttamiselta ja painua pehkuihin.

Rita (Jolibumerang Banja)

Lauantaiaamu alkoi ilmoittautumisella. Testin alkaessa tuomari ensin kertoi mitä tehdä ja mitä katsotaan sekä säännöt ja käytöstavat mitä koiralta lampaita kohtaan odotetaan.

Ja oli se vaikeaa . Taotao ei alkuunsa saanut ajatuksesta kiinni laisinkaan, tuntui että koira tajuaa lampaiden päälle yhtä paljon kuin minä matematiikasta. Tao pistettiin sitten liikkumaan pyöröaitauksessa ja viimeisillä minuuteilla tytölle alkoi hahmottua idea ja se alkoi kulkea siellä niin päin mitä odotettiin. Pieni innostuskin oli tässä vaiheessa havaittavissa, mutta kaiken kaikkiaan - en itse ollut kauhean vakuuttunut. Tällä esityksellä Tao kuitenkin läpäisi testin saaden hyväksytyn.

Ylipäätään lähes kaikki briardit tuntuivat työskentelevän melkoisen matalassa vietissä ja rauhallisesti. Minun silmääni näytti ettei niillä kauhean suurta motivaatiota ja intensiteettiä hommaan ollut. Mutta asiaan enemmän perehtyneet eivät olleet tästä moksiskaan vaan sitä mieltä että ilme muuttuu kokemusten karttuessa.

Joukossa on kuitenkin yleensä aina poikeuus, tällä kertaa se oli Mella. Joka syttyi lampaista silminnähtävästi ja tiukasti se laitettiin komentoon sekä olemaan lampaille kohtelias - ja Mella toteutti itseään, sitä oli ilo katsoa!

Farmikisa on avoin kaikille paimenroduille ja päivän aikana nähtiin siis briardeja, ausseja, bortsuja, karjakoiraa kuin serraakin. Kaikilla oma tyylinsä ja ihan mieletöntä oli katsoa niitä joilta taipumus oli heti käsillä ja tuli selkärangasta. Kokemus oli ainutlaatuinen ja viikonloppu yksi mielenkiintoisin ikinä!

Ennen perjantain lähtöä Vilin huono etujalka hajosi. Tallilta tultua eteisen ralliradalla vanhus astui joko huonosti luun päälle tai sitten Tao talloi tassun. Näin pienestä ei terve jalka ota nokkiinsa, mutta Vili äityi kamalan kipeäksi, raahaten jalkaa kuin halvaantunutta koko illan, kykenemättä varaamaan sille, saati edes lepuuttamaan päätään maatessa jalan päällä. Luonnollisesti minun yritykset kokeilla mihin sattuu päätyivät sellaiseen huutamiseen, että naapurit varmaan kuvittelivat minun teurastavan koiraa. Ne jotka tietävät miten kierteiset Vilin etujalat ovat, ymmärtävät, että pikkukoiran on myös lähes mahdoton pysyä pystyssä vain yhdellä etujalalla, jalkojen ollessa asentoa aku ankka. Ilta oli sanoin kuvaamattoman surkea.

Puhelinringin jälkeen totesin ettei eläinlääkäriaikaa saa sille illalle ja luustoasioissa jaksa lähteä ekk:lle vaan ennemminkin katsotaan aamuun ja mennään sinne missä osataan. Puhelinreseptin rimadylia sentään saimme apteekkiin, jolla ilta mentiin läpi. Aamulla jalka oli hitusen parempi ja Vili varasi sille ihan hiukan, jotta pissalle päästiin. Lähdettiin Mevetin päivystykseen.

Vilin jalan todettiin venähtäneen ja kyynärän olevan jo melkoisen nivelrikolle menetetty. Saimme laina-aikaa ja Vili siirrettiin tuhdille kipulääkitykselle Tramalin, Tripodylin ja Rimadylin voimin. Tästä olisi tarkoitus päästä pudottamaan lääkemäärä mahdollisimman pienelle ylläpitoannokselle. Eläinlääkärin mukaan kroonikkokipulääkityksellä on saatu usein ihan elämänlaatuista elämää vuodesta kahteen vuotta. kaksitoistavuotiaan Vilin kohdalla kaksikin vuotta kuulostaa ehkä epärealistiselta, mutta ainakin nyt voidaan vielä mennä viikko kerrallaan.

Myrkyt ovat olleet tehokkaita ja Vili on oma itsensä, jääden rysän päältä kiinni ruokavarkaissa, kun korvat ei enää kuulleet että ulko-ovi aukesi ja kaikkea sitä mitä Vili vain osaa . Varsinaiset lenkit olivat kyllä tässä, joka aiheuttaa kaiken sorttisia käytännön viilamisia kerrostalossa asuessa ja kovan kaipuun, jos olisi mahodllisuus tarjota Vilille se iso piha, jossa voisi köllötellä omaan tahtiin.

Vilin tämän aamun venytykset:

Viikonlopun tulokset briardien osalta:
http://www.suomenbriard.net/phpBB/viewtopic.php?t=902

Ja kuvia by Mika Vähä:
http://picasaweb.google.com/Rauta8/AHBAKuttukuu#