Vilin odotettu, pelätty ja pohdituttanut kontrolli oli tänään. Nämä kuukaudet tässä välissä on painittu, huonojen, tosi huonojen ja hyvien päivien kanssa. Kuitenkin aamuisin lattialla venyttelee täysin palkein pirteä pappakoira.

Mutta voi miten helposti jalka itseensä ottaa, jonka johdosta on tosi kipeitäkin päiviä. Sohvalle ei saa mennä, paitsi kun kukaan ei ole kotona, miten pieni koira mennessään muistaisi, että sieltä pitää tulla joskus alas. Sama juttu auton kanssa, vähemmän sattuisi jos hetken voiman tunnossaan ei inhoaisi nostamista eikä paiskaisi takaluukusta ulos kuin kauris. Tai jos bussikuskit oppisivat ajamaan ilman ihan hupiaan lujaa jarruttelematta hidasteisiin, ettei käytävästä tulisi liukuri koiralle. Ja jos eteisessä, Taon lähtiessä pitkälle lenkille, heiluisi yksi kippurahäntä kysyen, miten niin en pääse mukaan ?

Vili siis lenkkeilee hissukseen korttelia ympäri, etsii ruokaa puskista nurmikentällä, kun Tao juoksee pallon perässä. Pyörittelee älypallosta nappuloita kotona, jolla se huijataan sinne jäämään.

Tässä välissä on kehitetty yksi massiivinen silmätulehdus, siellä mainittiin pohdituttaminen missä kulkee raja, pelästytti Vilin niin, että se paineli siitä eteenpäin menemään kuin hirvi, ontumisista ollen tietoakaan. Ensilumi sai saman reaktion kuin ennenkin, pierupukkilaukkaa häntä suorana. Näky on kuin hidastetusta filmistä, eleet on samat, vauhti vain jo eri luokkaa.
Silmät katseltiin muutenkin. Ne ovat täynnä vanhuuden kaihia, vaikeuttaa hämäränäköä. Joten sen lisäksi, että se on puolikuuro (jonka välillä epäilen vahvasti olevan vain valitsevaa kuuloa), Vili on myös puolisokea. Tämä ei ilmene koirassa oikeastaan ollenkaan, liekö se jo niin monta vuotta kulkenut muutenkin kolmannella aistillaan, nenällään. Siksi sanon, oikeastaan ollenkaan, koska sillä on muutaman kerran tullut niin imbesillejä juttuja, kun se on päättäväisenä lähtenyt lenkiltä kotio (hukannut minun ja Taon, vaikka ollaan kohtuu vieressä) eikä lukuisat huhuilut ole piskiä pysäyttäneet, vaan se on täytynyt juosta kiinni ennen autotietä. Vastaanotto on ollut aina yhtä hämmentynyt, miten te nyt sieltä takaapäin tulette ? Ja seuraava ajatus, mutta eikö nyt ole ruoka-aika ?

Vili jäi kuitenkin henkiin, tänäänkin. Koska Vilillä on ongelma. Jos sydämen perusteella pitäisi arvioida ikä, se olisi kaksi vuotias. Jos veriarvoista pitäisi arvuutella, koira olisi viisi. Eli Vili on terve kuin pukki, mutta luut lahoaa sen ympäriltä. Koska kaksi edellämainittua sykkii niin vahvasti, koiraa voidaan lääkitä. Näin me porskutellaan vielä, pitäen yksinkertaista kirjaa hyvä/huono-päivä ja kun huonoja on yhtä paljon kuin hyviä - on aika soittaa eläinlääkärille.