Joulu sujui työnteon merkeissä, toki ehdittiin äidin patojen ääreen. Tällä kertaa Ruubenin näyttäessä kaikki koiramaiset ei niin ihanat piirteet päivien saatoissa;  tyyliin raavin ovista maalit, jos en pääse isäntäni kanssa saunaan tai konsertoin pesuhuoneessa, jos en pääse lauteille asti! alkaa meikäläisen koirat olla kovassa huudossa äidin mittapuun mukaan .

Joten Ruuben aiheutti sydämentykytyksiä joulunakin. Ei, se ei tajua juoksusta vielä mitään, vaan sen sijaan päätti pistellä poskeensa pahvilaatikollisen Da Capoja papereineen päivineen.  Siinä sitten koiran ollessa yhä veltompi aattoillan kuluessa, laskettiin myrkytysmääriä ja soiteltiin pari neuvoa antavaa pieneläinklinikalle. Lopulta Ruuben kuorrutti suklaaoksennuksella äidin makuuhuoneen ja sai useamman hiilitabletin joten yö oli mennyt mustan ripulin merkeissä. Mutta sehän on aussi... ei vaan meidän briardit !

Sunnuntaina Vili alkoi pissiä verta. Kovin omituisesti, täydellä rakolla ihmissilmään normaalia, mutta vikat höyryt onkin sitten silkkaa verta. Vili kävi päivystyksessä, virtsassa verta, ominaispaino (virtsan) normaali ja ph7. Saatiin aluksi antibioottikuuri ja käsky katsoa neljä päivää - jos ei muutu niin ultraan. Nyt mennään kolmatta päivää lääkkeillä eikä muutosta näy. Joten ultra-aikaa tarvitsisi varailla.

Googletettu on virtsakivet yms. mutta tutkitaan ensin - itse luulen että jokin kivi siellä hiertää. Vili on normaali käytökseltään (mikä ei viittaa minun virtsiskokemuksiin), mutta säännöllinen tuju kipulääkitys voi viedä oireista terän.