Emme pyytäneet luojalta päiviä lisää,
vaan hiljaa kutsuimme Taivaan Isää.
Ota äiti syliisi, taivaaseen kanna,
hellästi peittele, levätä anna.
On paikkasi tyhjä, on surumme syvä,
mut tiedämme, siellä sun olla hyvä.
VILI 1997 - 21.1.2010
Kolmetoista vuotta. Pitkä matka, tuhottomasti naurun täyteisiä hetkiä. Kuusi muuttoa, kuusi uutta kotia - aina siellä oli Vili. Kun yhdeksäntoistavuotiaana tapaa ensi kerran ja yli kolmekymppisenä jättää jäähyväiset. Monta vuotta, monta kasvun paikkaa, monet itkut ja monet hetket - nyt yksi rinnalla vähemmän niitä jakamassa.
Monta kasvatettua briardinlasta, omat kuin ystävien ja kaikki siskon pojat. Terävät naskalihampaat ja pohjaton ruokahalu. Äiti muistaa grillistä alta kolmessa sekunnissa niellyn pihvin, Auli muistaa ikuisesti kalanruuat, minä kilon sokeria, legendaarisen nahkahihnan ja sentin palat, suolihuuhtelun joulun ahneuden jälkeen... ruuasta ja Vilistä löytyy niin monta tarinaa.
Leirien pihavahti, lenkkien jälkijuna. Anna anteeksi ne monet kerran kun "hukkasin" sinut lenkillä puhelimeen juorutessa, tai unohdin hissiin naapureiden ihmetykseksi.
Miljoona muistoa. Rakas. Maailman viisain koira. Todellinen Koira.
Kiitos eläinlääkärillemme, että Vili sai nukkua kotona pois, ennen kuin elämä kävi sietämättömäksi.
"Muistoista aika rakentaa lohdutuksen."
