Peppi tuli tänään kotiin. On tässä kerrassaan yhtä päivää pienelle pennulle. Ensin autoiltiin, koska matkaseura peruuntui seuran kipeytyessä, joten piti käydä Taon kanssa kaksin hakemassa Peppi.

Nimi Tirlittan on ollut mielessä jo useamman vuoden, se on varastettu klassikkosadusta ja siitä kerrotaan näin: 
"Tirlittan oli pieni kultatukkainen tyttö, kaunis ja suloinen, mutta aika paha suustaan. "
Kutsuma nimi taas juolahti mieleen joulukuussa, Peppi Pitkätossu, Pippilotta jne. Briardi voi hyvin olla Peppi  - juuri sellainen.

Koska en voinut laittaa Peppiä yksin Taon syötäväksi takaluukkuun tai takapenkille, piti Peppi ottaa pelkääjän paikalle. Hiukan hirvistellen madeltiin Nooran pihasta pois, toisella kädellä pentua tuuppien pysymään omalla penkillään ja toisella yrittäen pitää auto tiellä. Lopuksi Peppi sai periksi ja kampesi syliin. Siinä tosin tullessaan availi auton ikkunat, painellessaan avausnappeja yms. Siwan kohdalla pentu tuhisi tyytyväisenä, joten ei muuta kuin parkkiin ja kokeilemaan siirtoa takaisin pelkääjän paikalle. Rauhoittuminen, uni ja penkinlämmitin piti pennun sikeästi Nukkumatin vieraana koko matkan Espooseen. Luojalle siitä kiitos.

Matkan päätteeksi Tauno haisteli Pepin ilosella mielellä, mutta sisään päästyä naama meni nyrpylle "tuliko se nyt ihan meille asti ???!!!" Sen jälkeen Pepin haisteluyrityksille on vain muristu.

Kotiin tultiin reippaasti. Peppi tutki reippaana tyttönä koko asunnon, pyyteli peilikuvaansa leikkiin ja juoksi useamman kerran pahki keittiön lasiseinään. Valmiiksi kalutut luut kelpasi ja narulelullakin leikittiin, muuten riiviö juoksi hirveää paskarallia ympäri asuntoa muristen ja hihkuen kikkailujensa väliin. Tyttö on kovin kovin kovin äänekäs....Tätä kesti niin kauan että alkoi jo huolestuttamaan. Huolestusta lisäsi myös kun pentu ehti maistamaan kissanhiekkaa, paakkuuntuvaa sellaista. Google kertoo, että moinen tapa on pahapaha ja nyt toivotaan ettei siitä tule vatsapuruja tai tukosta, makuaistia ei kyllä taida noin pienillä vielä olla, kun sellainenkin paska kelpaa. Toisaalta Huli söi hiekkaa ja kiviä ja on hengissä - ehkä Peppikin selviää tästä.

Kissan olemassaolosta pentu ei tiedä mitään, koska Miisa, vieläkin hoidossa, painui suorin tein sohvan taakse eikä ole sieltä muuten näyttäytynyt kuin rahin takaa pennun puuhia silmä kovana tuijottaen. 

Kun pentu juuri kuukahti, tulivat hätäisimmät, Henrik ja Annu katsomaan tulokasta. Henrik oli Pepistä hirviö, jota saattoi purra, haistella ja maistella, mutta jos kehtasi pennulle puhua, katsoi Peppi parhaimmaksi siirtyä kauemmaksi. Nappulat kelpasivat eri hyvin molempien vieraiden kädestä. Tuliaisina tuotiin Ruubenin jäämistöstä kolmea kokoa pentupantoja, mutta näihinkin joutuu vielä kasvamaan aika paljon ennen kuin sopivat, joten pentupantaa ollaan vieläkin vailla.

Sitten taas yritettiin tainnuttaa pentu uneen telkkaria lattialla maaten katsellen. Sen keskeytti äiti. Äidin kanssa Peppi oli heti hyvää pataa. Ehkä ymmärsi, että sen kanssa joka tuo tuliaisina täyden ruokakassin - kannattaa olla tosi parasta kaveria.

Haukkua Peppi kyllä osaa, kovaa ja korkealta. Toivottavasti hiljenee pian, tai voi naapurit olla ihmeissään, kun paiskaan 3.30 aamuvuoroon ja konsertti alkaa, onneksi se nyt ei koita heti huomenna. Se puree myös helvetin kovaa, sitä en viitsi naapureille kertoa, jos sen olemus hellyyttäisi haukkumisen.

Autoilun pääteeksi syötiin vähän ja illalla enemmän, näiden välissä Peppi ehti pissata vähän sinne ja tänne, kerran jopa papereiden viereen eli melkein oikein ja yhdet isot kakat tehtiin. Sitten syötiin vielä iltasatsi ja käytiin pakkasessa pissalla. Tao pyysi pentua taas ulkona leikkiin, palatakseen sisällä omaan moodiinsa - en siedä sinua.

Vihdoin pentu nukkuu tietokonejakkaran alla. Saatiin blogiin tekstiä ja luulen, että kuukahdetaan kaikki penikan viereen lopen uupuneina päivästä. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee, saada Taolle kunnon lenkit, mutta pennulle pissakeikat tuolla vieläkin yli -15 pakkasen paukkuessa yms.yms. Joten jos saisi pienen ja epätoivoisen toiveen;
Kevät saa tulla!!