Kevät koittaa, niin ihanaa kuin se onkin - hiekkamäärä ylittää imurin kapasiteetin. Parhaimmalla mielikuvituksella voisi kuvitella välillä olevansa huonomman puoleisella biitsillä sänkyyn mennessä. Aikaa on vierähtänyt ja hampaita on vaihtunut, sen myötä on pakko sanoa että myös ote ja leikkiminen on Pepin kanssa vähän petraantunut, vaikka väliin välttelenkin tätä aihetta missä meillä ei ihan synkkaa.

Peppi on päässyt yhdelle sellon kierrokselle, joka oli pennusta huimaa ihmis- ja autovilinöineen. Viikonloppuna päästiin talleilemaan bussin voimin, Pepistä on tullut iso tyttö, joten nyt piti olla omin jaloin bussissa (tai ainakin osaksi). Bussiin mennään vauhdilla, sinne pyritään vaikka sellainen seisoisi valoissa ohi kulkiessa. Mielikuva kakkamunkeista ja kivasta on selkeästi assosioitunut kulkuvälineisiin. Elliä Peppi taluttaa jo kuin vanha tekijä, hevosen lompsiminen jonon hännillä on kuin maailman luontaisin asia.

Mutta, rakkaat rapatassuni....

Säilöheinä ei ole koiranruokaa. Kaikki maasta löytyvä; purukumit, tikut, luoja yksin tietää mitä muuta ei sula koiran suolistossa ja olisi mukavaa ettei tankoparsan tarvitsisi kuulua päivittäiseen ruokavalioon. Rottinkinen lelukori ei ole se lelu, idea on ne lelut siellä korin sisällä - uhkaavasti jyrsityn korin tilalle tulen seuraavaksi ostamaan sinkkisangon. Myöskään rintaliivini ei kuulu koirien mälväysrepertuaariin ja yrittäessäni ehtiä töihin olisi mukava, ettei tarvitsisi etsiä kenkiäni hätäpäissään ympäri asuntoa. Koska tulee kevät, revityt tumput kai sitten sopiikin jo raastaa rei'ille. Pienille pennuille ei ole mitään keittiön tasoilla tai ruokapöydällä vaikka sinne yltää jo kurkottamaan. Ja rakas rapatassuni, parvekkeen kukka-astoiden multa ei ole syötävää eikä sisään kannettavaa.

Aamuisin on ollut tapana, kuten Tao rakas - tiedät hyvin, levätä ruuan päälle ennen lenkkiä, ei aloittaa hammaspainia, jonka aikana Peppi syö samalla turkkisi. Käskyt Tao, olisi noudatettavia ihan edelleenkin eikä hihnoissa ei ole soveliasta hillua, miten tämä on päässyt unohtumaan ?

Kaiken kaikkiaan eläinkatraani minusta olisi mukavaa saada hetki itselleni omaa aikaa, edes sinne vessaan. Eikä Peppi hienot neidit juo pytystä.

Sen verran olen jo oppinut, että asunnossamme on bermudan kolmio, viimeistään sieltä löytyy kadonneet tavarat... tai pieni pentu.

Rabies rokotuksilla Peppi painoi 11,2 kg. Tahti on rauhoittunut ja vähän näytetään jääneen osista sisaruksista jälkeen. Treenirintamalla on ollut myös hiljaista, mutta jos lämpötilan kohotessa saisi intoa kaivaa naksu ja iäinikuisen seuraamisen sijasta, yrittäisi opettaa merkkejä ja ruutuja... molemmille :).