Karsea viikko, karsea vappu, karseasti töitä ja viikon vapaaseenkin on vielä laskurissa kolme yötä. Aamupäivät on pyhitetty koirien kanssa metsissä ja kentillä koluamiseen – pitkät illat piskit ovatkin olleet eri asteisesti kotona ja hoidossa, lyhentämään päivää.

Koska Pepin kanssa elämä on kovin ennalta arvaamatonta, on päivien varrella yritetty päästä pennun sielun maisemaan. Kuten Huuhaan kanssa aikoinaan todettiin, että jos nimi on enne, kuka hullu antaa koiralle nimeksi Huligaani ?! Sellainen Hulttio on - onnellisen hölmö Huligaani.
 
Sen sijaan aloin miettimään mitä minä olen tehnyt antaessani koiralle nimeksi Peppi, tai sen jopa tavallaan kahteen kertaan.

”Tirlittan, Peppi Pitkätossun suomalainen pikkusisko
Tirlittanissa on samaa karismaa kuin Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossussa. Tirlittan ei Pepin tavoin juurikaan piittaa aikuisten turhan-tärkeistä sovinnaisuussäännöistä ja toimii usein järjen sijaan sydämen viisauden luotsaamana.”
 
Sellainen Peppi on, Peppi tekee asiat sydämellä, järjen hiventä niissä ei aina olekaan. Pepillä on hienot uudet punaiset Hurtta-valjaat ja hihna, ei siksi että olisin tarvikefriikki vaan siksi, että Peppi pisti palasiksi viimeisen hihnansa, joten aamuruutuharjoittelu vaihtui eläinkauppaan lenkkeilyyn. Toinen napsahti poikki ja toisesta meni lukko tuhannen peen päreiksi. Maailman vahvin tyttö ei yksinkertaisesti suostu odottamaan vuoroansa tai, että Tao saisi harjoitella vaan tulee sieltä väkisin.

” Mutta vähän niin kuin Peppi tapaa toistaa, ei voi aina edellyttää, että tietää, miten pitää käyttäytyä – tai miten sanansa asettelee – jos äiti on enkeli ja isä hottentottien kuningas, ja jos on vielä kaiken päälle seilannut maailman meriä koko ikänsä.”
 
Tosin istumisen harjoittelu sievästi odottaen on edennyt siihen, että ensin se kiljuu kurkku suorana ja rempoo hihnassa kuin heikkopäinen, ja kun käännyn kohti pentua, pentu istuu salamana kuin tinasotilas asentoon – näin oikeasti pitäisi olla! Osaan kyllä, tule jo päästämään minut irti!
 
Leikkimisen suhteen voimme ajatella, että Peppi tekee niin kuin tahtoo. Peppi leikkii, kun huvittaa ja Peppi päättää leikkimisen sijasta purra käsiä ja roikkua takin hihassa, kun huvittaa. Sen verran kuitenkin on todettu, että Pepin tapaa kiukustua voi käyttää hyväksi. Lukijoille tiedoksi, Pepillä on hyvin lyhyt pinna ja se kiehahtaa nopeammin kuin vesi hellallani jos pentua estelee tekemästä jotain mitä se tahtoo. Näin ollen pentua hieman estetty toisella kädellä ja toisella kädelle lelua maata pitkin vetäen Peppi turhautuu ja käy oikein kiukkuisesti leluun kiinni, käden sijasta – väläyttäen parempaa kykyä taistella.
 
Peppi saattaa myös suuttua jalkapallolle, koska siitä ei saa kunnon otetta. Joten pallon päälle hyökätään lopulta suurella murinalla ja pallo alistetaan pentu pallon päällä killuen.
 
Muuten leikki on ollut saalistelun varassa, koska näin vaikeaa hampaiden vaihtumista ei olekaan meidän talossa ennen nähty. Toisen puolen kulmurit on nätisti irronneet, mutta toisella puolella ne ei hievahdakaan vaikka rautahammasta puskee tilalle minkä ehtii. Poskarit ovat yhtä tiukassa ja ikenet aivan turvoksissa. Erinäisillä luilla ja purtavalla on yritetty pentua auttaa, niitä jyrsitäänkin aina väliin itkeskellen kun tekee kipeää, mutta sinnikkäästi jyystäen. Jos muutosta ei näy, joutuu Peppi kyllä hammaslääkärin avitettavaksi.
 
Kotona Peppi ei ole enää kiinnostunut parvekekukkasien mullasta sen sijaan se on löytänyt pöydät, joilla sillä on ihan omat bileet.
 
” Kuvittele, jos voisit seilata halki seitsemän meren yhdessä isäsi kanssa ja sen jälkeen muuttaa Huvikumpuun. Taloon, jossa sinä päätät mitä haluat tehdä – siellä saa hyppiä sängyllä, sotkea niin paljon kuin huvittaa ja syödä lettuja joka päivä!”
 
Peppi hyppii sängyllä ja sohvalla, sotkee minkä ehtii ja oppi kiipeämään tiskipöydälle ruokatynnyrin päältä nauttien kissan munuaisraksuista ja välimeren tonnikalasta. Vappuaaton iltana minun istuessa koneella kuvitellen koirien mutustavan tyytyväisinä luita, Peppi vetäisi napaansa viisi jauhelihapihviä, jotka olivat jäähtymässä. Se kyllä tietää, ettei moinen välttämättä ole soveliasta, mutta vaatii vielä hieman opettelua ettei se todellakaan ole hyväksyttävää. Hellan sulake lienee tästen edes parasta ottaa irti, kun koirat jäävät yksin.
 
Koska Peppi on illalla edelleen kainaloon käpertyessä nenä kiinni kaulakuopassa sydäntäriipovan suloinen ei moinen ole vielä vähentänyt kiintymystä tähän hirviöön.
 
”- Juuri siksi, sanoi rouva Lampinen. – Peppi Pitkätossu ei ehkä aina käyttäydy erityisen hyvin. Mutta hänellä on hyvä sydän.”

Pitkistä työpäivistä johtuen Peppi sai vappuun ohjelmaa työpäiville. Moista pentu ei tosin ihan osannut arvostaa, siihen hetken kuluttua.

Saatiin vappuvieras pohjoisesta, joten koirilla ei ollut ihan niin tylsää. Rakas sisareni Pepin näin ensimmäistä kertaa nähtyään totesi; ”onpa se suloinen!” Hetken koiraa katseltuaan jatkoi, ”se on aivan eri näköinen kuin kukaan aikaisemmista briardeistani… sillä on ihan lehmän pää!”
 
No tämän jälkeen olen kriittisesti silmäillyt pentuani ja todennut kuono-osan olevan kyllä jotenkin suhteeton  – syytän siitä turvonneita ikeniä.
 
Pepille kuitenkin alkuhaukkumisen jälkeen kelpasi varasyli ehdoitta. Väliin nukuttiin minun vieressä ja kun siltä tuntui vaihdettiin systerin viereen nukkumaan. Ainoastaan näin sinkkuelämään tottuneena vieraan könyäminen yöllä juhlahumusta ilmoitettiin niin äänekkäästi, että kelleen talossa ei jäänyt epäselväksi monelta ovi aukesi.
 
Vappupäivänä pikkuveljeni haki koirat heille telmuamaan. Ruuben ja Peppi ovat kuin paita ja peppu eikä painista tahdo tulla rasittavuuteen asti loppua. Niinpä Peppi ja Ruuben nytkin painivat pihalla, partsin oven ollessa auki.
 
Hetken kuluttua ikkunasta ei näykään enää kuin Ruuben ja asiaan perehdyttyä huomasi koiravahti, että portti on auki ja Peppi ulkona puuhaa omiaan parkkipaikalla. Tässä vaiheessa Peppi vielä tuli kutsusta, tosin kainaloon kaapatessa itselleen tyypillisesti äänekkään protestoinnin seurauksena.
 
Koirat jatkoivat temuamista. Eikä mene aikaakaan, kun koiravahti kiinnittää huomiota levottomina aidalla käyskenteleviin Ruubeniin ja Taoon. Portti on kiinni, mutta kuinka ollakaan Peppi naapurin mummon pihalla – tällä kertaa ali vapauteen ryömineenä mummon pihaa intensiivisesti tutkien. Taas pennun perään.
 
Mitä sitten tapahtui tai mitä Pepin ajatuksissa kävi, kukaan ei tiedä tai nähnyt. Koiravahti nappasi lihapullaa mukaansa ja kutsui Peppiä, samaan aikaan korvat kuulevat että Ruuben tulee tuhatta ja sataa paikalle aidan yli hypänneenä. Joten pikkuveli kääntymään ympäri, ottaen Ruubenille mallikkaan luoksetulon ja pistämällä paimenpojan takaisin pihalle, näissä sekunneissa ympäri kääntyessä Peppiä ei näy enää missään – Peppi on kadonnut.
 
Peppiä ei näy eikä kuulu eikä huutoihin vastata. Tässä vaiheessa sain sen maailman kamalimman puhelun töihin, Peppi on karannut eikä tietoa missä pentu on.
 
Vilistä olisin voinut sanoa mitä koira tekee, mihin se menee. Yrittäessäni hätääntyneenä miettiä mitä Peppi tekisi, samalla tajuten etten minä tunne sitä vielä niin hyvin että osaisin ennakoida. Sanoin, se saattaa mennä kotiin.
 
Pikkuveli kiskomaan ensimmäiset kengät jalkaan, tässä tapauksessa kumisaappaat, joiden juoksuominaisuudet eivät ole parhaat. Kysellen vastaan tulevilta ovatko nähneet Peppiä, kukaan ei ole nähnyt ja Henrik juoksee kohti meidän kotia. Mäen päältä josta talomme eteen näkee, näkee myös Pepin – 20 metrin päässä kotirapusta. Pentu oli taittanut kilometrin matkan takaisin kotiin. Säikähtäneenä oma-aloitteisesta taivalluksestaan, mutta aina nälkäisenä lihapulla toimi ja pentu antoi kiinni.
 
Näiden noin viidentoista minuutin aikana ehdin nähdä Pepin liiskaantuneena auton alle silmissäni tahi säikähtäneenä paenneen metsän siimekseen, josta en löytäisi sitä koskaan.
 
Silminnäkijät bussipysäkillä kertoivat pennun kyllä käyttäneen oikeaoppisesti suojatietä tien ylitykseen. Luojalle kiitos kuitenkin, että vappupäivänä liikenne on minimaalista.
 
Peppi itse oli lompsinut ihan tyytyväisenä hihnassa takaisin ylös, mutta havaitessaan päätyvänsä lähtöpisteeseen oli pentu laittanut liinat kiinni. Myös Tao oli pennun taholta saanut oikein kunnon rähäkän, johon Taunokin oli vastannut tyyliin ”teen susta kilon kimpaleita”. Joskin taas kun protestoiva pentu tuli kannettua sisälle, tytöt olivat olleet toisiinsa ihan tyytyväisiä. Sen jälkeen kun Peppi oli uskonut, ettei ovi enää aukea ei edes sinnikkäällä raapimisella eikä pentu mene toista kertaa oma-aloitteisesti kotiin.
 
Joskus olen äimän käkenä näiden kaikkien ristiriitaisuuksien edessä, miten niin paljon omaa tahtoa ja päättäväisyyttä on työnnetty kuitenkin siihen minun hellyyttävän pieneen kitukasvuisen oloiseen epävarmaan koiralapseen. Miten jokaisessa koirassa on aina niin paljon hyvää tai huonoa, mutta kumminkin aina molempia. Toisaalta ei Peppi Pitkätossu saduistakaan ja merkityksestä ole päästy yksimielisyyteen. Toisille Peppi on aggressiivinen lapsianarkisti, toisille se on kuvaus yksinäisestä, itse itsensä kasvattaneesta tytöstä, joka on vain erilainen.

”Toista avoimen aggressiivista lapsianarkistia ja aikuisten maailman arvoja ja koventioita kyseenalaistavaa rebelliä ei ole. Muut lastenkirjallisuuden klassikot eivät käsittele niin psykologisen oivaltavasti lasten omnipotenttia halua hallita aikuisten maailmaa, voittaa aikuinen ja olla häneen nähden ylivoimainen.”

”… Mutta millainen tulee tytöstä, joka viettää lapsuutensa ja nuoruutensa merellä? Varmaa on, että hänestä tulee erilainen. Hänen kokemusmaailmansa, hänen arvomaailmansa, hänen sosiaalistumisensa, hänen koko näkemyksensä elämään on aivan erilainen kuin niillä, jotka ovat kasvaneet kuivalla maalla ja sosiaalistuneet muihin tyttöihin. Hän ei ikinä kykene ymmärtämän elämää, yhteiskuntaa ja maailmaa kuten he. ….Astrid Lindgrenillä oli aivan uskomattoman tarkka sosiaalinen silmä - jos jätämme Peppi Pitkätossun supervoimat pois laskuista ja mietimme häntä ja hänen psykologiaansa, merellä kasvaa juuri tuollaisia tyttöjä. Efraim Pitkätossu taatusti tunsi tyttärensä ja hänen kykynsä selviytyä yksin - olkoonkin, että kyseessä on satu. Peppi ei ole anarkisti eikä hän ole antisosiaalinen ihminen. Hän yksinkertaisesti on erilainen - pelaa niillä säännöillä, millä valtamerellä pelataan. Ja joutuu konflikteihin maakrapujen kanssa.”
 
Koirat, kuten Peppikin parhaimmassa tapauksessa ovat saaneet hyvät lähtökohdat. Mutta koira tulee ihmisen maailmaan, näiden kahden maailman välisen kommunikoinnin joutuu jokaisen koiran kohdalla opettelemaan uudestaan – jokaisen omalla kielellä. Se mittaa minun taitoa koiran omistajana ja ohjaajana. Meillä taitaa olla Pepin kanssa elämän pituinen matka edessä opetellessa tuntemaan toisiamme. Minä kuitenkin rutistan pennun tänäkin iltana syliini tiukasti, tiukasti syliin ja huokaisen helpotuksesta että Peppi on siinä ehjin nahoin – tempauksensa jälkeen.