Meillä on tapahtunut luvattoman vähän yhtään mitään. Juhannuksen alla tosin tytöt päättivät vähän pinnistää treenien merkeissä. Pian porukka sekä Huuhaa + Myytti löysi tiensä kentille. Oma treeni-into onkin kyllä hukassa ja Peppi otti vain pätkiä seuraamista, missä harmaita hiuksia aiheuttaa käden häivytys. Tao teki ruudun ja siitä ei kannata sen enempää puhua... argh. Sen lisäksi Peppi sai syödä kiloittain nakkeja tytöiltä ja Nikolta, ohessa katseltiin hampuja ja koplattiin - Etenkin hampaiden katsomisen helppous vieraan ihmisen taholta yllätti minut täysin. Ehkä se on aivan turta moiseen operaatioon, ottaen huomioon, kuinka monta kertaa niitä aikanani päivittäin laskin.

Nikon ottamia kuvia: 
http://pirpanat.kuvat.fi/kuvat/Kes%E4+2010/treeni%E4+24.6.2010/  
Pari Peppiä on mahtanut ruutuihin.

Kopelointi teki Pepille hyvää ja Rita yllätti Hulttion kehityskelpoisella seuraamisella (todettu on, yksikään briardi vauvasta vaariin - ei näistä minun otuksistani osannut oikeasti kääntyä vasemmalle).

Päästiin me vielä juhannuksena Myyn ja Huuhaan kera uimaankin, Peppi ekaa kertaa. Peppi ei kyllä tajunnut jutun jujua täysin vaan uimisen sijasta loikki siellä kuin saukko. Hulista tuli idoli, jota palvovin katsein tuijoteltiin autoille palatessa rinta rinnan kulkiessa. Muutoin Huuhaan yritykset käydä missikisoisssa on kaatuneet milloin lasinsirpaleisiin ja yhden kannuskynnenkin raikulipoika onnistui itseltään säpäleiksi repimään.

Mutta koska silloin, kun alkaa näyttämään siltä että voisi hetken vain olla ja nauttia, henkäistä - tälläinen (eläin)sirkus kyllä järjestää omansa. Elli oli juhannuspäivänä upottanut jalkaansa vähän rautaa.

Piaa säästääkseni ei sitten otettu haavakuvia, otettiin vaan kuva siitä mikä viisi senttiä sisään kintereestä yläviistoon lihaan upposi.

Eipä sen puoleen, ei haavassa ole ollut kuvattavaa, se oli siisti pieni, petollisen harmittoman näköinen reikä, joka vuosi kohtalaisesta (lihaksesta tulee paljon verta), jota hepo ei arkonut alkuunsa lainkaan. Niimpä yritettiin kotikonstein letkuttamalla usein ja aloittamalla sulfa kaverin kaapin jäämistöstä. Vain oppiakseni miten salakavalia harmittoman näköiset pistohaavat ovat. Tällä mentiinkin aina maanantaihin asti, kunnes sunnuntain ja maanantain välisenä yönä turpoaminen alkoi.

Maanantain aamuletkutuksessa todetttin että ei tule mitään, hevonen ontuu ja turvotus lisääntyy tunneissa. Onnekkaiden sattumien jälkeen saatiin eläinlääkäri paikalle puolin päivin. Näin meidät passitettiin taas kohti klinikkaa hiivatin haavoinemme. Siinä ajassa kun olin saanut kuskin, vetoauton ja vuokratraikun, oli kinner jo kokoa potkupallo tulikuuman kuumotuksen kera sekä hevonen kovin kivulloinen.

Kuitenkin meidän kai pitää ajatella, että Elli oli onnekas tälläkin kertaa. Nivelnestenäytteet oli puhtaat ja röntgenissäkin luut kuin jänteet olivat vaurioitumattomia. Sen sijaan syvä ontelo oli mennyt puolestä välistä kiinni, estäen kaiken eritteen; mädän yms. ulostulon. Joten ihon alaisen kudoksen infektio oli ihan messevää luokkaa. Haava avattiin ja kaivettiin puhtaaksi sekä haudottiin kloorihexidiinillä. Antibiootit menivät kanyylin kautta ja neljä päivää myöhemmin kotiin tuli briljantin näköinen jalka, jonka tukihoitoa tulee jatkaa kotona.

Helpotus tuntuu hetkelliseltä. Koska huolimatta sinnikkäästä paikallishoidosta kotona, ei talliolosuhteet ole ikinä samaa luokkaa kuin klinikan steriiliys. Niimpä jalka on aloittanut tänään taas pienen turvotuksen. Helle ei helpota, vaan taitaa tehdä tästä taas pitkän ja kivisen tien mätäkuuta vastaan.

Siinähän se suttaantuu - aika tallilla. Koirat on toki mukana, mutta jääden paitsioon mistään varsinaisesta niille rakennetusta ohjelmasta, vaikkapa kouluttelusta. Kello kaulassa juostaan, laskien kuinka paljon aikaa ennen tai jälkeen työvuoron ehtii tallille, tai kuka ehtii jos ei itse ehdi jne. Kun tuo tamma on tuosta taas itselleen kintun tehnyt, saa kyllä viettää sen jälkeen laidunlomaa ja minäkin ehdin ehkä vaikkapa siivoamaan oman lääväni.

Miisa muori voi kuitenkin karvaisesti, protestoi pitkiä päiviä , mutta nukkuu yöt sitten kainalossa hellyyden kaipuutaan pois.

Samaa kainalovierihoitoa käyttää Peppi.

Josko me tästä vielä rannallekin ehditään, ennen kuin helteet loppuu! I hope <3 !!