Aika hidasta on tämä meidän eteneminen missään, mutta mennään nyt kokemuksia sieltä täältä keräten pohjalta. Peppi on ollut hevosen kanssa pari kertaa lisää lenkillä, kohtuu ok reissut - tosin sen parkkeeraaminen aina väliin hevosen taakse hirvittää.

Tottis ei etene mihinkään, taas on leivottu mielentilaa ja kestävyyttä. Tosin ollaan oltu laiskoja ja treenit on jääneet kerta viikkoon, aamusessioden unohduttua heti helteiden alettua.

On käyty katselemassa vepekokeita ja treenejä. Se on hauskan näköistä puuhaa. Kokeilemaankin houkuteltiin, mutta siinä on yksi mutta - Peppi ei ui. Peppiä alkaa hirvittämään jos jalat ei yllä pohjaan, joten rantatöyryltä hyppäämiseen tarvittaisiin enemmän rohkeutta. Halkolammella yksi lenkki tehneenä Peppi parka kurotteli lammen reunalta juomaan siten, että etupää molskahti ja takajalat jäivät kiinni töyrylle ja siellä se pulisi pää uppeluksissa, ennen kuin kävin pelastamassa koiraparan ja nostamassa ylös. Että ei, ei se aina ole ihan suurin järjen valokaan  .

Rantavedessä Peppi kyllä tykkää riehua kuin heikkopäinen eikä vesi elementtinä ole sille hirvistys (paitsi suihku ja shampoopesu). Niimpä yksi helteinen perjantai tytöt pakattiin kumppariin (veneseen) ja ajeltiin Espoon saaristoon pitämään Pepille uimakoulua, samalla Peppi sai elämänsä ensimmäiset veneilykokemukset. Siellä sitten pikku hiljaa tyttöä rohkaistiin tulemaan pidemmälle ja pidemmälle ja viimein se Taon avustuksella päätti tulla luokseni. Kyllähän se uida osasi (jota jo vähän epäilin, kun saukkomaisesti voitiin hyppiä kohtuu syvälläkin). Lienee tarvitsevan vielä vähän enemmän harjoitteita, että alkaa uskoa myös itsekin pinnalla pysymiseensä.

Heti perään seuraavana päivänä, lauantaina Peppi pääsi kokemaan elämänsä ensimmäiset lampaat. Tässä tyttö yllätti täysin, minä olin skeptisenä sitä mieltä, että se juoksee lampaita karkuun tai alkaa möykkäämään - mutta ei, Pep oli ihan eri koira. Lampaat innostivat sitä erittäin kovin, samalla kuitenkin koiran ollessa hurjan kiltti ja sen korvat olivat päässä paremmin kuin tottiskentällä ikinä.

Ensimmäisellä kierroksella koiria, jotka olivat ensikertaa, heräteltiin aitauksessa lampaiden perässä kävellen. Toisella kierroksella mentiin pyöröaitaukseen, jossa Peppi kyllä piti paimensauvaa aika katalana kapistuksena, mutta onnistui kiertämään molempiin suuntiin (jopa siihen pirun vaikeaan) ihan hyvät kierrokset. Kolmas kierros mentiin taas isossa aitauksessa, jossa piti toteuttaa samaa kuin pyöröaitauksessa. Peppiin tuli vauhtia, mutta sen maahanmenot ja seisomiset olivat ripeita ja tyttö tuntui vain nauttivan puuhasta. Pari kertaa se jopa intoutui komentamaan paimensauvaa estelystä, mutta piti luonnostaan hyvän etäisyyden ja kiersi hyvin, joskin toinen suunta oli taas kuin vasenkätiselle oiken käden käyttö eli jokseenkin vaikeampi. Pikkasen myös kuljetettiin ja haettiin tasapainoa. Lopuksi peruteltiin lampaat takaisin pyöröaitaukseen Pepin pitäessä loistavasti perää. Kaiken kaikkiaan olin hämmästynyt koirastani, sekä siitä että se ensimmäisen kerran elämässään oli yhtä helppo koira kuin Tao, ja oman epävarmuuteni poistuttua pystyin luottamaan koiran hallintaan 100%:sti.

Lämpöä piisasi varmasti päälle +30 astetta, joten juoksentelun jälkeen - tuolle uimahaluttomalle kelpasi pihalampi mainiosti, jossa se viilensi itseään kyljellään vedessä maaten, pää rantatöyryllä leväten.

Päivä oli kaikin puolin mukava, ja oli hienoa nähdä myös paimentamisessa pidemmälle ehtineitä turreja kuin tietysti Ruubenkin, lapsipuoli.

Kai tässä kesässä ehtisi vielä muutakin "ensimmäistä kertaa elämässä" - kokemuksia Pepille hankkia ?!