Aamulla startattiin Kirkkonummen kennelkerhon tokokokeessa KKK:n hallilla. Hiljaa kivuten Tao hilaa tulostasoaan ylöspäin  - tällä kertaa kolmostuloksella ja eri nollilla kuin viimeksi. Kaikki liikkeet tehtiin putkeen ja Tao (tai ohjaaja) tsemppasi kivasti. Koiran noustessa ja laskiessa viretilassa kokeen aikana ees ja taas oli positiivista huomata, että se pystyy nostamaan itseään, kun vain ihan reippaan rehdisti kehuu koiraa liikkeiden välissä. Liikejärjestyksenä: paikalla istuminen, paikalla makuu, tunnari, zeta (I-S-M), ohjattu, seuraaminen, metallinouto, luoksetulo, kaukot ja viimeisenä ruutu.

Tuomari: Harri Laisi

Istuminen ryhmässä: 10
Paikalla makaaminen: 8,5
Pelasi lonkillaan, haisteli maata
Vapaana seuraaminen 8
Istumiset hitaat
Zeta 0
Kaksi väärää liikettä
Luoksetulo 8,5
Eka pätkä vähän arpoen, loput ok
Ruutu 8
Yksi lisäkäsky
Ohjattu 8
Lisäkäsky tuontiin
Metalli 0
Rymisteli esteen kanssa paluussa
Tunnari 9
Kauko-ohjaus 6,5
Kaksi lisäkäskyä
214 p. 3-tulos

Ihan yhtä lailla positiivia juttuja kuin harjoiteltavaa. Paikallaan istuminen hyvä onnistuminen. Tunnari muuten ok, mutta rivi tuottaa koiralle enemmän pähkäilyä kuin kellotaulu. Zetassa meidän "pomminvarmat" jäävät meni ihan väärin, istumisen seisoi ja maahanmenon istui. Ohjattu muuten tosi ok, mutta koira toi ensin kapulansa ensin merkille ja siitä lisäkäskyllä perille. Seuraaminen oli omaan makuun turhan löysää. Metallinoudossa koira räpiköi kunnolla takaisin tulossa, esteeseen kun ei saa koskea vaan se on armotta nolla. Luoksetulon lähtö epävarman hitaasti, loput pätkät alati vikkelämmin, Tao jopa tsemppasi tänään perusasennot. Kauko-ohjauksen ensimmäinen lisäkäskyllä (taisi olla S-I-M-I-S-M) ja joku sieltä välisäkin. Koira kyllä eteni myös, mutta tästä ei tainnut pisteitä mennä. Sitten saatiin meidän koemörköstä ruudusta ekan kerran pisteitä, kaunis se ei kyllä ollut. Monille koirille tuotti vaikeuksia koska ruutu oli ohjatun kanssa tismalleen samaan suuntaan, sama merkki ja lähetys ohjaajan oikealle. Moni koira lähti etsimään aluksi kapuloita. Niin Taokin, mutta sen lähdön suurin syy oli ettei koira malttanut odottaa käskyä merkillä vaan lähti itsekseen tekemään, tähän ylimääräinen pysäytyskäsky. Sen jälkeen ihmetellen ravilla ruutuun ja maahan, koira mahtui nippa nappa nauhojen sisään, kun paikka jäi taas turhan eteen.

Siinähän sitä on, harjoiteltavaa taas kylliksi .

Väsynyt tokoilija Fatboyssaan

Mistä tietää, että kesä tulee? Sen tietää siitä, kun Elli työntää jonkin vierasesineen johonkin paikkaan ruumiistansa. Yleensähän tamma on kerännyt kaikki mahdolliset naulat, useimmiten kintereisiinsä.

Tänä vuonna kärttykyllikki päätti kokeilla asiaa silmällänsä. Mihin lie naamansa työntänyt, mutta lopputulos oli se, että turvonneesta ja valonarasta silmästä löytyi pieni reikä. Ei nuppineulan päätä tai heinän kortta isompi.

kuva: Laura

Lyhyt oppi silmävamman hoitoon käytiin neljässä päivässä. Pistohaava parani huippunopeasti, kipulääkkeen sekä tiuhaan tahtiin laitettujen tippojen ja salvan kanssa. Hevonen itse kyllästyi silmänsä ronklaamiseen yhtä nopeassa ajassa. Vielä tammamamma ulkoilee tuunatulla kärpäshupulla, odottaen pupillia laajentavan lääkkeen vaikutuksen loppumista.

 Tao kuin ohjaajakin korkkasi EVL:nsä tuloksettomasti, pikareenauksella kursittiin ohjattu kasaan, mutta sitten pettikin ns. varmemmat liikkeet, jotka jätettiin vähemmälle huomiolle. Liikejärjestyksenä ensin paikallamakuu, perään istuminen. / Ohjattu, zeta, luoksetulo, hyppynouto. / Seuraaminen, ruutu, kaukot (I-S-M-S-I-M), tunnari.

Tuomari: Pirkko Bellaoui

Istuminen ryhmässä: 0
Painui maaten minuutin jälkeen
Paikalla makaaminen: 6,5
Maahanmeno hidas, kääntyi lonkalle ja ennakoi perusasennon
Vapaana seuraaminen 8,5
Istumiset hitaat
Zeta 8,5
Luoksetulo 7,5
Ohjaajalta taas vahingossa yksi ylimäärinen nimen laitto käskyn eteen, vino perusasento
Ruutu 0
liikaa käskyjä
Ohjattu 6
Koira koski merkkiin, ohjaaja pudotti kapulan irrroituksessa, vino perusasento
Metalli 6,5
Tao otti kapulan ja pudotti, koira kyllä korjasi heti erheensä, vino perusasento
Tunnari 8
Pieni pureskelu, vino perusasento
Kauko-ohjaus 0
Kaikki asennonvaihdot tuplakäskyillä, koira liikkui 1/3 eteenpäin
155,5 p

Istumista täytyy treenata, etenkin juurikin noin päin, että sitä edeltää paikallamakuu. Paikallamakuun lonkka-asentoon menemistä tuskin hieromallakaan Taolta pois saa. Paikallaolojen jälkeen ekaan satsiin koira lähti hyvässä vireessä, ohjatun onnistuminen hämmästytti ohjaajankin - koira teki merkin hyvin (sääli että sitä piti vielä nenällä tökätä) ja haki vasemmalta epäröimättä. Zetassa minusta jäävät oli hyvät, tuomarikommentteja en muista - mutta jotain siellä on parannettavaa (M-I-S).

Luoksetulo oli Taomainen - laiskalla laukalla, mutta kaikki välit samaan tahtiin, seisominen hyvä ja minusta maahanmenokin, vinot perusasennot kuuluu myös sarjaan "voikohan näille enää tehdä mitään". Hyppynouto ok, kapulan tippuminen oli vahinko koiralta, takaisin tulon hyppy lähti kaukaa, mutta mummu sai kiskottua vielä takajalatkin yli loukkaamatta itseään. Toiselle kierrokselle ei virittely sitten enää onnistunutkaan, vaan alusta asti koira oli laiska. Seuraamisen perustekniikka on kuitenkin niin korvien välissä että siihen voi luottaa vireessä nollakin, ettei liike pisteettä jää. Ruutu meni sitten plörinäksi (se ei ole tainnut onnistua ainoassakaan kokeessa), merkille meno epäröiden, ensimmäisestä ruutuun käskystä koira vain asemoi itsensä paremmin merkin taakse, toisesta lähti ravilla ruutuun ja mallasi itsensä heti nauhojen taakse, kolmannella keskellä, neljännellä maahan ... ja liikehän suoritetaan loppuun, vaikka pisteitä ei ole enää jaossa - loppu ok.

Taon kaukot on olleet vahvat, mutta tässä tilassa se ei enää riittänyt - kaikkiin asennonvaihtoihin tuplakäskyt ja tuolle snadille etenemiselle pitäisi saada tehtyä jotain. Tunnari oli hyvä, kellotaulussa ja oma nousi nätisti - voihan se toki vähän mälvätä, mutta parempi sekin kuin väärä kapula .

Kaiken kaikkiaan tunnelmat ekasta EVL-kokeesta oli, että ehjän rivin saaminen on ihan mahdollista. Liikkeitä vaikeampi vastus on saada koira jaksamaan ja haluamaan tehdä töitä, vaikka palkattomia pitkiä liikkeitä liuta tuleekin. Pitää hinkata vielä nostoliikkeiden assosiaatioita vahvemmiksi ja laittaa ensi kerralla koira autoon jos sarjojen välissä on näin paljon, reilu tunti, aikaa seuraavaan suoritusvuoroon.

Isot onnittelu Ruulle koularista TK1, paikkamakuusta saatte extra ansiomerkin!

Suville, kiitos! kuvista
 
Update: Mian kuvia löytyy täältä:
http://www.miam.fi/dogs/index.php/Obedience/toko/HauHau-22-4-2012-TOKO/Taotao

Otsikon mukainen teema on kyllä ollut varjostanut meidän kaikkea tekemistä. Enkä taida kuulua niihin, jotka helpolla löytää onnistumiset kaiken kaaoksen seasta. Peppi taitaa rakennella juoksua, se paskamaisempi minulle, avoimempi vieraille sekä yhtälailla härkkii Taoa, kun taas toisaalta yrittää saada normaalia enemmän leikkimään kanssaan.

Paimentamisessa on päästy kevään korvalla, aurinkoisina päivinä uloskin, pari kertaa lampolaan bloggaamaan treenilampaita ulos ja kerran kuljettamaan niitylle. Näistä ainoastaan lampolassa sisällä voin väittää olleeni koiraan tyytyväinen . Muutoin ulkona meidän keskinäinen työskentely, eli siis se että Pepin mielestä ohjaaja voisi lähteä muualle häiritsemästä hänen paimentamista sekä kaikki muu kurittomuus. Näiden luoma tunnelma harjoituksissa on ollut... turhauttavaa, raivostuttavaa ja vaikka mitä erinäisiä tunteita aiheuttavaa, joita en olekaan vielä muissa lajeissa päässyt koskaan tuntemaan! Viime kertaisen jälkeen tunsin olevani valmis laittamaan hanskat tiskiin auktoriteettiongelmaisen kakarani kanssa.

Sunnuntaina käväistiin tokotreenaamassa ulkona, menossa mukana oli liuta bortsuja, malia, ruubenia ja Piankin tytöt+Pätkä. Ja Pepin maailmaan ei mahtunut kuin "tahdon juosta bortsujen perässä!", ja lievä hämmennys hyvän hallikauden jälkeen näin valtaisasta häiriön otosta... kuin myös taas siitä, että paimenareenien tahtojen taisto siirtyi meidän tottiskentille. Illalla korvissa soi Maijun jo pentuaikoina sanoma neuvo: Älä lähde vääntämään kättä sen kanssa, se vain nauttii siitä. No perkele, ostetaan halvalla hitunen määrätietoisuutta ja varmuutta - ohjaajalle...

Kun vielä Tao laittoi plörinäksi ohjatun ja lopuksi merkinkin oli huonot treenit saavuttaneet päätepisteensä ja Taon tuleva EVL startti alkoi enemmän kuin kaduttamaan. Päivät käy vähiin ja vielä koskaan en ole onnistunut ohjelmissa "opeta koira viikossa valmiiksi". Silmissäni näen jo miten ei lähde ensimmäisellä käskyllä merkille, sitten se ei mukamas löydä sitä jolkotellessaa käyntiä kentällä, jonka jälkeen se tuo keskimmäisen kapulan ja sama moodi on varmaan ruudussakin. Sen verta löytää kuitenkin päivästä hyvää, että tunnari oli mallikas, kerrankin. Kun jostain kokoaa, kyllä se muualta repsahtaa.

Viisaammat on kuitenkin sanoneet ettei pidä pelätä huonoja treenejä, koira voi oppia niistäkin. Jäädään katsomaan mitä on opittu . 

Joulukuussa paimenessa ollessa tiedettiin jo, että turrit palaa aitaukseen heti helmikuun alkuun, mutta joulukuu antoi sen verran lisäpontta, että Pian kanssa ilmoittauduttiin opettelemaan lajin saloja siten, että paimennettiin helmikuun jokaisena viikonloppuna. Nykyään osataan reittikin perille kiertämättä Forssan kautta.

Peppi on harjoitellut ympyrän puolikkaalla lauman kiertämistä, pysähtymistä, oikeaa etäisyyttä sekä peruskuljetusharjoituksia. Draivia joulukuiseen suoritustapaansa Peppi lisäsi heti helmikuun alussa yrittäen luistaa maahankäskyistä ja villiintymällä varsin vahvasti paukuttamaan leukojaan ohjaajalle, jonka johdosta ohjaajan auktoriteettiin liittyvä itsevarmuus mureni pieniksi paloiksi maneesin lattiaolkien sekaan. Korjaava operaatio oli laittaa paimensauvan jatkeeksi muovipussit ja Marikan avustuksella koira pudotettiin oikeaan työskentelytilaan, joka tapahtuikin kovin helposti ja oitis. Oli se helppoa jos sen osaa (ja minähän en osannut), mutta usko käskyn voimaan palasi, kun näki esimerkin määrätietoisesta vaatimisesta. Pepin päästyä oikealle taajuudelle (vai fengshuiko se olikin) alettiin mukaan lisätä niin ikään suuntakäskyt.

Kuljetus ja etäisyysharjoituksissa ohjaajan on tullut asettua lampaiden ja koiran väliin, ja tästä lähettää koira halumaansa suuntaan kaarelle pysäyttäen koiran tasapainopisteeseen. Tästä lyhyt kuljetus ja sitten sama uudelleen. Kauniit kaaret Pep tekee luonnostaan kovin hienosti. Kuljetuksissa saa edelleen olla tarkkana etäisyyden kanssa. Aja käskyn tarkoitusta on vahvistettu (koira ajaa suoraan) ja itse tasapainoilua ehkä loppujen lopuksi vähän. Edellistä vaikeuttiin yhdellä kerralla myös sitten, että Peppiä kierrätettiin lauman ympärillä - tämän jälkeen ajo suoraan oli enemmän kuin vaikea, koira kun mielellään tarjosi kiertämistä. Pois päin ajosta puhumattakaan - aika paljon pitää tottelevaisuutta vielä lampailla nähdä ennen kuin uskon tämän tulevan koskaan onnistumaan. Ja se maahan menemisen luistaminen, se saa ohjaajan toisinaan tolaltaan tyystin ja jopa harkitsemaan alittaa aita vapaamuotoisemmalla pysähtymiskäskyllä (joka ei kyllä taida kuitenkaan malttia lisätä ja ennakointia vähentää saati kuuntelemista tuoda yhtään sen enempää, eli ei ratkaise ongelmaa).

Tänään oli helmikuun paimennusten viimeinen kerta ja kokeiltiin häkitystä. Se vasta epätoivoiselta tuntuikin, koiran ehtiessä luikahtaa milloin mihinkin suuntaan liikaa, ja jos ne lampaat häkkiin eksyivät saattoi koira livetä käskystä ja juosta aitauksen taakse tai perkele itse häkkiin ja näin ne lampaat iloisesti häkistä poistui ennen kuin tehtävää valmiiksi saatiin. Ehkä kuitenkin päivän muistorikkain kohta oli yhden itsetietoisen kiimaisen lampaan työpaikka-ahdistelu, jonka Pep mieluusti olisi ratkaissut siten, että ei leikitä sen kanssa, haetaan nämä muut ja Pätkä ratkaisi miehisesti luomalla ko. lampaaseen romanssin. 

Ja kyllä paimennus on helppoa ja hauskaa silloin, kun koiraa vielä sytytellään ja harjoitteet on helppoja, jotka koira ehkä kohtuu luonnostaan oikein tarjoaa. Sen jälkeen siitä tulee niin pirun vaikeaa, että omaa ohjaamista joutuu häpeällä pohtimaan. Analyysit ovat siis olleet kovat aina autossa paluumatkalla, näin jälkikäteen mietittynä, myös erittäin ohjaajakeskeisiä. Suurin vika kun siellä on ainakin meidän parivaljakossa ohjaaja itse. 

Suunnitelmissa seuraaville kerroille on more basics koiralle ja jonkin sortin fengshui ohjaajassa itsessään.

Tänään Peppi täyttää kuin varkain kaksi vuotta. Briardimaiseen tapaan pikkulikka on kahdesta täydestä vuodesta huolimatta vieläkin ihan lapsi. Edelleen kylkimyyry on paras tapa nukkua, eikä se muiden tavoin tunnista olotilaa: kuumuus. Siinä missä muut ovat jo aikaisemmassa iässä siirtäneet lämpöpatterinsa lattialle, Peppi kaivautuu peiton alle ja pysyy siinä koko yön.

Peppi pääsi paimentamaan Somerolle viime viikonloppuna briardimaisessa seurassa ja hauskaa taas oli! Kaikessa vaikeudessaan se on kuitenkin niin mielenkiintoinen laji, eritoten tuodessaan koirasta aina niin uusia piirteitä esille. Jos viime kerralla liikutuin Pepin äärettömän hienosta tavasta pitää etäisyys ja käyttäytyä kauniisti, niin tällä kertaa saikin sitten jo huutaa perkeleitä.

Kun touhu oli yhden kerran verran tutumpaa, koiran rohkeus porsastella oli suurempaa. Joskin hallitsemattomasti se ei siellä itseään toteuttanut vaan edelleen kuunteli käskyjä, mutta ohjaajan piti olla tarkempi ja ennakoida asioita. Peppiä on kiva katsoa kuitenkin paimenessa, koska siellä sitä ei vaivaa samat asiat kuin muissa lajeissa. Lampailla koira on vietissään, eikä se koe juurikaan laskuja edes paineen alla vaan pyrkii koko ajan kohti työtä. Siinä missä totttiksessa näitä kuolemia voikin sitten tulla. Aina jälkikäteen sitä miettii kuinka tämän puolen saisi ulos kaikessa tekemisessä.

Seuraavaa kertaa odotetaan taas innolla :)

Pian kuvaamat videot (kiitos!) salasanan takana täällä:
http://karvamopot.1g.fi/kuvat/Videot/

Salasanan saa pyytäessä.

Rutistus ja virtuaalikakkua T-pennuille !!

Taolle on alettu tahkota EVL:n liikkeitä takaraivoon, joista ohjattu tuntuu kaikissa paloissaan olevan hankalin. Merkille ei maltettaisi mennä ja noudossa tulee pasmojen sekoittamisia. Muuten mummeli on ollut yltiö hyvässä vireessä ja muutenkin jo pitkän aikaa varsinainen riekkupetteri... kertoo tosin joulukuussa alkavasta juoksusta .

Pepin kanssa asiat menee helposti junnaamiseksi, koska tietyt peruselementit ei kelpaa minulle. Niin Peppi edelleen säätää seuraamista kuin leikkiäkin. On se toki sen lisäksi saanut opetella merkkiä, ruutua, tunnaria kuin kaukojakin sekä satunnaisesti luoksetulon pysähdystä. Noutoa näytän välttelevän....

kuva: Mika Virtala

Peppi on myös käynyt Jämsän viikonlopun jäljiltä kaksi kertaa Anun opissa, miniseminaarissa kuin pidemmän kaavan treeneissä tokoporukan kanssa. Porukassa kun ei taida olla yhtään "vannoutunutta" tokoilijaa vaan kaikki tekevät jotain myös pk-puolella. Hyviä treenejä on saatu tehtyä ja nyt pitäisi kotiläksyjä tehdä kentälle tulon (auto - kenttä) kanssa, kuin rakentaa "seuraa"-sanaan kunnollinen vietinnosto. Seuraavaa kertaa jo odotetaan!
 

Syyskuun lopussa ajettiin Koskenpäähän tottispäiville, jossa kouluttajina olivat Anu Vehviläinen ja Johanna Nivala.

Kun kaksipäiväiseen koulutukseen osallistui liuta niin Momon poikia kuin T-tyttöjä oli briardit enemmän kuin mukavasti edustettuina . Peppi oli Anun ryhmässä ja kierroksia tehtiin päivässä kaksi, rautalankaa tuli mukavasti taivutettua. Peppi (tai tässä tapauksessa ohjaaja) opetteli patomaan, korjattiin haukkua ja haluttiin koiraa muutoinkin vähän paremmin nuhteeseen ja sitä kautta turha itsensä purkaminen pois. Peppi myös teki hyppyä ja elämänsä ensimmäiset A:t kuin opetteli sietämään koirantarkistusta. Jotain itselle muistiin:

- koira osaa, nyt sitä tulisi kouluttaa
- huomauttamiset selkeämmäksi (suunta) ja reiluutta koiralle musta-valkoisuudella
- haukut puhtaaksi ja ainoastaan vapailla
- poikittaminen kuriin
- hyppytekniikassa ei ole mitään vikaa, jos ohjaaja ei vain roiskaise koiraa esteelle
- ronskimpaa leikkimistä

Oman koiran treenin lisäksi tuli hyviä juttuja käytyä läpi koiran tulosta kentälle, väärien asioiden vahvistamisesta yms. jotka jo mielestä häipyvät, kun laiska ei voinut heti kirjoittaa asioita ylös.

Peppi taisi tehdä myös nappiajoituksen ja aloitti elämänsä toisen juoksun heti viikonlopun jälkeen maanantaina.

kuvat: Henna ja Niina (kiitos!)

Tiistaina oli viimeiset Jessicat ja päätettiin tehdä kokeenomainen harjoitus. Näin näkyisi parhaiten mitä kehässä tapahtuukaan liikkeiden edetessä. Ongelmat oli samat vanhat ruutu ja tunnari, joista ruutu meni niin poskelleen ettei se vielä niin poskelleen ole mennytkään. Koko tapahtumasarja sisältää erinäisiä osia, mutta lopputulos oli se, että Tao seisoi ruudussa väärä kapula suussaan .

Treeneissä on tietysti hyvä puoli, että nämä pääsee korjaamaan ja toistoja tekemään niin kauan että saadaan onnistuminen.

Näillä eväin meille aukesi torstaina peruutuspaikka lauantain kokeeseen ja jostain syystä en osannut sanoa ei vaan otin paikan vastaan. Odotukset oli olemattomat, joten ei me mitään valmistauduttukaan.

Eli eväät nippanappa ykköseen on tässä: lähde työpaikan henkilökuntajuhlaan ja kotiudu puoli viisi aamusta, laita herätyskello soimaan seitsemäksi ja torkuta puoli tuntia, pakota itsesi toimimaan ja yritä suoriutua ylös. Soita itsellesi kuski. Lähde kokeeseen.

Tämän lisäksi tarvitaan lempeä tuomari ja vähän lahjapisteitä.

Tuomari: Marita Packalen

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen: 9,5
Istuminen: 10
Luoksetulo: 9
Ruutu: 0
Nouto esteen yli: 10
Metalliesineen nouto: 10
Tunnistusnouto: 10
Kauko-ohjaus: 6,5
Kokonaisvaikutus: 9
Yhteensä 259p. VOI1

Siinä missä ruutu nollattiin taas liioilla käskyillä, oli tunnari täydellinen! Kaukoihin tarvittiin muutama lisäkäsky ja hyppynoutoonkin oikeasti vähän varastettiin, tällä kertaa ohjaaja varasti eikä taaskaan odottanut liikkurin käskyjä .

Suville kiitos kuvista :) www.hipsu.com

Onnea samaisessa kokeessa tulokset tahkonneille Maijalle + Nyytille (VOI1), Hannalle ja Aunelle (ALO1) kuin Henrikille ja Ruulle (ALO1) .

Tao kävi keräämässä jälleen yhden kolmostuloksen voittajaluokan koekäynteihin. Suurta ei odotettu, mutta edes jotain edistymistä. Edistymisen sijasta nollattiin niin ruutu kuin tunnarikin.

Tuomari: Pirkko Bellaoui

Paikalla makaaminen: 9,5
Seuraaminen: 9
Istuminen: 10
Luoksetulo: 6
Ruutu: 0
Nouto esteen yli: 8
Metalliesineen nouto: 8,5
Tunnistusnouto: 0
Kauko-ohjaus: 7,5
Kokonaisvaikutus: 8
Yhteensä 199p. VOI3

Paikallamakuu hidas maahanmeno, luoksetulossa jostain mielenhäiriössä sanoin koiran nimen *jokaiseen* kutsuun (sääntöjen mukaan sen saa sanoa vain ensimmäiseen) pysähtymiset oli ok, vauhti laiskahkonlainen. Ruudussa käskymäärä meni yli ja tunnarissa maisteltiin oman lisäksi paria muutakin. Kauko-ohjauksessa koira eteni viimeisten asennonvaihtojen kanssa.

Voivoivoi  

Itse liikkeiden suoritusjärjestys oli mukava (jos sen nyt enää täsmälleen muistan):
Hyppynouto
Ruutu
Kaukot
Istuminen
Metallinouto
Seuraaminen
Luoksetulo
Tunnari