Saatuani houkuteltua Taolle ja itselleni kuskinkin matkaan kurvasimme tallin kautta Hämeenlinnaan. Tallille piti ensin pudottaa suutarille rahaa, että tammuska saa uudet hienot kengät. Sieltä siis näyttelyyn.

Kehät oli aiktauluissaan, vaikka alkuun sitä epäilinkin. Taaskin himoittiin eriä ja erin tytsy saikin, sekä luokkavoiton. Paras narttu kehässä taivuttiin ihan ilolla Saanalle ja Nupulle, näillä kun on sertit täynnä ja lunastettiin viimeinen sertimme PN3:na. Hui hurjaa! Blancon kanssa sertit napsahti vasta kunnioitettavassa veteraani-iässä, neljän vuoden näyttelytauon jälkeen ja jäivät uupumaan sitä viimeistä vaille, kun pojan sydänsairaus nosti päänsä. Siksikin tuntunee hienolta, että Tao sertit keräsi :). Viikon yli kolmivuotiaana pohjoismaisesti suomalaiselta, ruotsalaiselta ja norjalaiselta tuomarilta.

Käyttötulosta odotellessa ei kuitenkaan kannata pidättää henkeänsä :D.

Muutoin viikot on sujuneet Ellin kanssa koulukiemuroita tehdessä, pentujen ja tokoilijoiden kanssa treenatessa. Liikkeestä maahanmeno on tuottanut päänvaivaa ja se on otettu Taon teemaksi nyt lähiviikoille. Sitten pitäisi kai vähän otttaa niitä avoimenkin luokan liikkeitä ettei pääse tulemaan yllätyksenä.

Lomaa odotellessa, vielä muutama pitkä viikko...