Juhannukset on vietetty ja mökilläkin on piipahdettu, Hiidenvedessä lilluteltu briardin karvaa näyttelykuntoon. Tallilla on oltu kerrankin ajan kanssa, hartaasti sekä pitkään. Tao on keksinyt, että rähähtämällä saa hevosen siirtymään kauemmaksi neiti herkkähipiästä - ei mukavaa, mutta jatkamme harjoituksia siedätyskyvyn lisäämiseksi.
Eilen lähdettiin ennen kukonlaulua Harjavaltaan, tarkoituksena yrittää uudestaan jälkikoularia. Mutta ei se sieltä noin vain napsahda. Ykkösluokkalaiset jäivät ensin tottikseen ja kävivät omaan tahtiin esineruudussa ennen tai jälkeen tottiksen. Koska olimme viimeisessä suoritusvuorossa, menimme ensin esineitä etsimään. Eikä niitä yhtään löytynyt. Tao liikkui ihan kivasti alueella, mutta ei edes merkannut yhtään ainoaa esinettä. Melkoinen fiilis, kun tietää että alue on kahlattu jo läpi eikä koira edes ole näyttänyt yhtään kohtaa johon, kannattaisi vielä yrittää uudestaan. Tuomarin mukaan koira juoksi monta kertaa jokaisen esineen yli, ilman että edes karvakaan värähti. Harmi, etten tajunnut kysyä minkälaisia tavaroita esineinä oli, että tietäisi moisia materiaaleja harjoitella. Vaikka ruutu oli ohjaajan silmään helppokulkuisessa maastossa ja tuultakin löytyi, jättivät muutama muukin koira molemmista luokista esineet ilmaisematta. Mikä lie hankaluus sinä päivänä haitannut.
Tottelevaisuuten oltiin taas menossa kolmen parina kahden rotikan välissä. Tunnelma kiristyi hiukan ilmoittautumisessa, missä urospuolinen rotikka olisi ilmoittautumista mieluummin tullut tutustumaan Taoon. Lopulta ilmoittautumiset saatiin suoritettua ja saimme luvan siirtyä paikallamakuuseen. Paikallamakuussa oltiin tällä kertaa tavanomaista lyhyemmän aikaa - tuomarin keskeyttäessä suorittavan parin koesuorituksen liikkeestä istumiseen, herra rottwailer ei ollut sinä päivänä tottistuulella vaan kiinnostuneempi kentän nurmikosta. Tao taasen oli alusta asti hyvin "älä huua, äläkä puhu mulle rumasti, olen herkkä pieni tyttö"-tuulella. Lähti kyllä seuraamiseen tavaomaiseen tapaan mukaan, mutta voimakkuus puuttui ja taasen himmailtiin henkilöryhmään tultaessa. Liike oli kuitenkin erittäin hyvä. Liikkeestä istumisessa Tao valahti maahan. Puutteellinen. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, Tao meni maahan, tuli laukalla luokse ja teki tavanomaisen hieman vinon perusasennon. Tuomari kaipasi nopeutta sekä voimaa - tyydyttävä. Tasamaanouto oli melko tavanomainen, mutta Taoksi aika hidas, kapulaa pureskeltiin voimakkaasti edessä. Hyvä. Sitten taas ne kaksi ankarinta ja viimeistä, joista hyppy oltiin saatu treeneissä sujumaan. Mutta ei sujunut kokeessa asti tänäänkään. Tuomari kaipasi Taoon voimakkuutta ja päämäärätietoisuutta, sitä nähtiin hyppyesteen kiertämisessä. Hyvin nopeasti ja päämäärätietoisesti Tao kiersi esteen 
. Luovutus oli myös ihan jossain vinossa etuoikealla - puutteellinen. Siitä siirryttiin A:lle, jota ei ole työstetty. Päätin mennä suht lähelle estettä ja sanoa voimakkaasti A, että Taokin ymmärtää ettei nyt pelleillä. Suunnitelma oli hieno, mutta olin jo unohtanut, että neiti herkkää ei saanut sinä päivänä painostaa. Käskystä Tao ratkaisi pähkinän siirtymällä salamannopeasti istumaan ohjaajan eteen, nokka kohti estettä, toisesta käskystä siirryttiin viellä lähemmäs estettä nenä kiinni esteessä ja kolmannella mentiin yli. Sitten koiraa ei kuulunutkaan mitä lie puuhasikaan esteen takana, lopulta uudesta käskystä tuli esteen kulmalle kapulan kanssa häntää heiluttamaan, kävi maahan ja päätti leikkiä vähän ja lopulta syödä kapulansa. Tuli sitten ohjaajallekin asti viidennellä miljoonalla käskyllä. Puutteellinen (yllätys). Eteen lähdettiin vauhdilla, himppasen kaarrettiin oikealle ja rivakasti maahan ensimmäisestä. Hyvä tai erittäin hyvä. Mutta näillähän ei montaa pistettä kasaan raavittu (56), joten oli aika jättää leikki kesken eikä lähdetty enää jälkimetsään.
Koska skipattiin jälkiosuus, päästiin näkemään Nooran ja Onnin tottis. Kuin yleensä tämän parin suoritusta on aina ilo katsella. Onnin etenkin seuraamiset on ihan mielettömän hienoja. Pari ylsi tulokseen ja saivat viedä kotiin koularin JK2. Onnea!
Väsyneinä ajeltiin Espooseen. Jos aamulla näkyvyys oli noin viisi metriä sankan sumun takia, nyt vuorossa oli sade/rae/ukkoskuurot vähän väliä. Vettä tuli sitä tahtia ettei tiestä näkynyt kuin aavistus olenko oikealla kaistalla enää. Päästiin kuitenkin perille. Illalla hilpastiin katsomaan oliko polle hengissä ja Taolle tein esineruun, nöyrästi palattiin ihan mielikuvaan asti.
Nyt jatketaan lomailua - Ruotsin turneen lähdön jo häämöttäessä.
