Ennen tiistaita päästiin vihdoin heittämään vapaalle ja vietettiin mökillä todella pidennetty viikonloppu. Tytöt saivat olla ja tehdä mitä sielu sieti eikä treenikamppeita autosta kaivettu, vaikka mukana olivatkin.

Pepiltä löytyi ennen lähtöä nielutulehdus, johon se sai antibiootit. Satunnainen köhiminen jatkuu edelleen, mutta ruoka putoaa taas normaaliin malliin.

Mökillä ympäröivässä tilassa tytöt myös alkoivat leikkiä ja hammastelemaan kuin Pepin pentuaikoina, mahtoi siis olla rentouttavaa kun virkaoleskelusta siirryttiin humputtelulle. Kantterelleja käytiin hakemassa Virolahden metsien puolelta ja kyllä nämä Espoon metsät jäivät siinä vaiheessa pahasti kakkoseksi. Kolmessa tunnissa kantterelleja oli neljä ämpärillistä täynnä ja isojakin ne oli kuin mitkä, suurimmat oman kämmenen kokoisia.

Tiistaiksi palattiin kotiin, jotta pääsisimme taas Jessican oppiin. Kaksi edellistä aihetta, ruutu ja tunnari, kerrattiin. Tunnarissa keino on toiminut, mutta edelleen jos lähetän Taon kapuloille vähänkin väärässä tilassa tulee hössötystä ja nostelua. Jessican neuvo oli, että voisin käskeä koiran maahan sinne kapuloille ja komentaa rauhoittumaan. Idean ymmärrän kyllä, mutta arastelen tapaa enemmän kuin kovasti. Lähtökohtana kun on epävarmuus, pelkään että se toisi mukaan vääränlaisia ratkaisutapoja, kuten kokeessakin maahanmenoa epävarmuuden ilmetessä. Jos Tao toisi minulle väärän perille asti, olisi se helppo "hylätä" noteeraamatta, ja palkita oikean tullessa - mutta Tao nostelee ja tuo aina oikean tällä hetkellä, jolloin ei pääse tämänkään kautta kertomaan optimia työskentelyä.  Luulen, että jatkan edelleen samalla tavalla ja toivon että toisto tuo varmuuden lopullisesti ja muuttaa viretilan käskyyn.

Ruudussa harjoitukset on sinällään menneet hyvin, mutta joka ikinen ensimmäinen ruutu tapahtuu siten, että Tao pysähtyy ruudun eteen. Tämän suurin syy on siinä, että olen palkannut koiran heittämällä sille pallon, joten malttia mennä loppuun asti ei näemmä ole. Tähän saatiin neuvo toistaa käsky ennakoimalla koiran pysähtyminen, tällöin se saatiin ruutuun asti kahdelle käskyllä. Samaten teen ylipalkkaamisia, joissa Tao on muutaman kerran jättänyt toteuttamatta seis-käskyn ja painellut sataa muina naisina pallollensa. Mistä tietää, että koira saavuttaa veteraani-ikää ? Kun siitä tulee pirun uppiniskainen ja itsetietoinen!

Näiden lisäksi katsottiin kaukoja. Nämähän onnistuvat hyvässä vireessä hyvin, mutta kokeessa tapahtuu kuitenkin laskua. Tällöin maahan mennessä jos Tao ottaa lonkka-asennon, tiedän jo ettei nousu tule tapahtumaan ensimmäisellä käskyllä. Tässä pitää tehdä koiralle virikemerkki. Joten annettiin merkki ja nosto (taputan koiraa ja vähän hihkaisen, Tao näytti innostuvan niin, että jopa haukkui! - se koira, joka ei hauku koskaan) ja sitten jätetään koira, mennään käskypaikalle ja palkataankin koira heti. Pari tälläistä, sitten annetaan käsky ja palkataan oitis (jos koira ei nouse ensimmäisellä ei palkata). Aika töpsäköitä asennonvaihdoista alkoi tulla. Tosin ajatusta nopeasta palkasta saa hieroa varmaan aika kauan, että se kantaa kokeessakin ajatuksena.

Ylipäätään tiistain suurin oppi oli taas, että vaikka omalla tavalla vältän koesuoritusmaista treenaamista ja yritän olla yllätyksellinen, jotta koiran skarppius ja keskittyminen säilyisi, on sitä ehdottoman kaavoihin kangistunut ja mielikuvitukseton!

Otetaan vaikkapa ruutu, jonka orjallisesti teen perusasennosta. Jospa laittaa törpön vastakkaiselle suunnalle ja kierrättää koiran törpöllä tehden paluussa ylilähetyksen (kuin haussa) suoraan ruutuun, niin voin kertoa, että vauhti lisääntyy silmissä.

Puhumattakaan Taon noutojen varastamisesta, jossa koira osaa laskea kolmeen ja lähtee tuli käskyä tai ei. Miten yksinkertaista onkaan heittää kapula ja antaakin seuraamiskäsky tai istukäsky ja kiertää kerran koira. Kohtuu suuri yllätys koiralle ja ennakoiminen jää siihen.

Tai paikallaan istuminen, jossa koiran skarppius helpottaisi ettei se valu maahan, voisi näkösuojaan jemmata pallon ja koiraa palkatessa, palkata se juoksemalla sen kanssa pallolle, jolloin aika nopeasti koiran ajatus ohjaajan näkösuojaan menemisestä on "jee! piilotusleikkiä".

Hyviähän nämä tiistait ovat olleet ja ravistelleet taas ohjaajaakin.

Talvikausi alkaa ensi tiistaina. Vähän myöhäisinä saatiin kohtuu yökköaika Agimestaan ( www.agimesta.fi) klo 21-22 mutta toisaalta tulee sitten talven edetessä tehtyä edes jotain. Tilaa löytyy, jos joku haluaa tulla mukaan tai silloin tällöin irtovuoroa halliajalle ottamaan  .