Juuri, kun tulisi saada kaikki mahdollinen aika treenien tekoon, työvuorolistat on pullollaan töitä. Huolimatta vakaista päätöksistä viime viikko meni melkoisen harakoille sitten sen suhteen. Aamupäivisin aikaa olisi jos saisi itsensä ajoissa sängystä ylös - mutta kun ei niin ei.

Lenkkien varrella tehtiin aivotonta tottista eli hinkattiin seuraamisia, niiden puutteita omaavien liikkeiden sijasta, kuten hyppynoudot ja eteenmeno. Kaksi janaharajoistusta saatiin alle. Toinen näytti jo taas hyvältä.

Ainoat vapaapäivät onkin sitten yritetty käyttää hyväksi. Pian kanssa aloitettiin heti maanantaina tallomalla kaksi jälkeä. Ensin itse tehty. Ihan ookoo. Sitten Pian tekemä. Heti janalla pieni epävarmuus jäljestä, mutta nosti sen kuitenkin, ensimmäisen kepin merkkasi, mutta ei olisi nostanut ellen olisi vaatinut. Seuraava sitten hyvin. Siinäpä se. Tao on koira, jolle täytyy oikeasti vahvistaa muiden tekemät jäljet ja esineet. Siinäpä meille taas yksi mutta matkaan lisää.

Ilta meni sitten vielä Ellin nivusia hoitaessa, kun polttiaiset ovat saaneet melkoista jälkeä aikaan. Suutarikin kävi ja taas on kiva kölkötellä uusissa popoissa.

Tänäänkin noukin Pian ja Momon matkaan. Ensin tehtiin esineruutu, vierailla esineillä. Tao luuli olevansa jäljellä. Merkkasi esineen ja juoksenteli tallausjälkiä pitkin. Tätä olen pelännytkin, kun toistoja ei ole tarpeeksi, että varmuutta tulisi. Lopuksi sanoin Taolle "tuo" ja Tao meni esineelle maahan - huoh. Kuten jäljellä. Toisellä käskyllä esine tuotiin sitten lapaseen, isot bileet ja päätin jättää siihen, josko ratkomisesta jäisi jotain päähän. Jälki oli Pian tekemä ja siellä oli kaikki väärin ;) - ihan liian huonosti näkyvät jälkimerkit ja ihan eri suuntaankin mitä minä ajattelin ja kaikkea. Toisin sanoen ohjaaja kukoisti taas ryssimisen suhteen. Taolle liian pitkä jana - häröilyä ja kun se nosti jäljen, komensin sen pois, kun luulin ettei se jälki mene sinne ja kaikkea muuta mukavaa. Jaloissa ihan paineistunut koira. Lopulta otin Taon ekalle kepille, jonka se huojentuneena ilmaisi oitis. Mälvättiin keppiä ja makoiltiin siellä pitkä tovi purkien itse kunkin olotiloja. Siitä eteenpäin Tao teki hienon jäljen - tosin sen paineistumisen huomaa, kun koira menee aivan käsittämättömän tarkasti ja samalla .... ei niin iloisesti. Vaikkakin voimakkaasti työskennellen. Sama moodi olisi ehkäpä jopa haluttua pellolla, mutta minä tiedän, että Tao ei silloin kauheasti nauti hommasta ja pidemmällä aikavälillä uskoisin sen johtavan vain haluttomuuteen työskennellä. Kepit nousee - melkein uskaltaisin sanoa jopa varmasti.

Janaa paikkailtiin perään toisella janalla. Tao irtosi janalle huolimatta edeltävästä massiivisesti mokasta ja jäljesteli aina pallolleen, jolla sitten pelailtiin. Seuraavat päivät näyttää tosin sitten taas sen todellisuuden. 

Illalla käytiin vielä tokottamassa. Puhti oli taas pois ja seurasi aivotonta tottista, positiivisena henkilöryhmä. Sen lisäksi seuraamisia - pari luoksetuloa ja eteenmeno, ilman että yhdessäkään oikeasti korjasi tai opetti mitään. Menköön ylläpidon piikkiin.