Miisaa lukuunottamatta pakkasin koko revohkan aamulla bussiin ja lähdettiin Elliä liikuttamaan.

Talviset maisemat ja pellolla kahlattava hanki. Koirat juoksi ja paini, hevonen nosti kinttuja korkealle. Lukuunottamatta Viliä, joka teki tenän taas puoliväliin peltotietä "hullut, ei kai kukaan täysijärkinen lähde tuonne itse rasittamaan". Siellä Vili sitten istui ja vahti, kunnes palasimme takaisin.

Hevosenmunkkeja meni taas koirilla kilo kitusiin ja lumessa hinkkasi piehtaroiden itseään niin koirat kuin Ellikin.

Takaisin tullessa bussiin rojahti kolme väsynyttä tallikaveria syvään uneen... Jota tosin ensi alkuun kesti hetken, koska sen enempää selittämättä miten se on mahdollista - nousin alkuun väärään bussiin ja löysimme itsemme jostain aivan muualta kuin kotoa päin. Onneksi siellä periferiassa oli kauppa ja sain tupakkaa, jonka voimalla odotettiin seuraavaa vuoroa kohti kotia.