Peppi on ollut huomenna viikon meillä. Tyttö on varsin ristiriitainen pakkaus, kuten briardi taitaa yleensä olla. Herkkis ja ujopiimä, toisaalta taas kova komentamaan, ärräämään sekä tappamaan kenkiä. On melkoinen arvoitus, mitä tytöstä kasvaa - kaunista ja fiksua sekä filmaattista tietysti toivotaan.

Peppi & Tao Ruubenilla kylässä

Eniten harmaita hiuksia on aiheuttanut Pepin yksin jättäminen, joka ehkä ratkesi, toivottavasti! Miettiessäni pääni puhki mitä teen asialle, kylmä kyyti ja kotiin vain aiheutti tunnin huutamisen ja teki kaikkea muuta kuin hyvää asian etenemiselle, piti pähkäillä lisää.

On sitruunapantaa, ultraäänipantaa, on sitä ja tätä, mutta ei sellaista mitenkään voi laittaa yhdeksänviikkoiselle pennulle. Kunnes sitten googlauksen jäljiltä tuli mieleen, miten onkin unohtunut ihan perusjuttu; DAP. Joten marssin apteekkiin ja törsäsin suolaisen hintaiseen DAP-pantaan ja vielä ohjeen mukaan, jos talossa on muita koiria, DAP-pistorasiaan säiliön kanssa.

Voiko vuorokaudessa tapahtua muutos vai tottumus ? Valoa näkyy tunnelin päässä. Ei ehkä niin kuin ajattelin vaan asiaan puuttui Tao. DAP-pannan jälkeen Tao päätti, että pentu on hänen ja ihana. Tao alkoi hoivaamaan Peppiä, leikittämään ja kouluttamaan. Kouluttamaan sanon siksi, että leikistä rohkaistuneena Peppi saattaa riehaantua sekä mennä Taon nenän eteen purisemaan ja haukkumaan kamikazeloikkia tehden. Tao ei enään äyskäise holtittomasti vaan murahtaa pennun ojennukseen kun sitä ei itse huvita ja jos pentu ei ojennu, painetaan pentu nätisti päällä lattiaan ja pidetään siellä hetki. Tätä näkee usein emojen tekevän rasavilleimmälle pennulleen. Tänään Tao leikitti Peppiä jo sisällä, tähän asti orastavat yritykset on tehty vain ulkona. Eilen juostiin matontamppaustelineen ympäri hippaa.

Kun Taon suosio on saatu, on Pepillä turva. Peppi nukkuu Taon sylissä ja on rennompi. Toki Peppi on äänekäs edelleen. Jos luonteenlaaduksi on laitettu alati puliseva (paha suustaan ), niin toki Peppi murraa ja komentelee lelujaan leikkiessä - mutta se sallittakoon.

Peppi on kuitenkin ollut hienosti nyt kahtena päivänä yksin ja hiljaa. Askelista päätellen oven ulkopuolelta kuunnellen, ensin oven eteen käy nukkumaan Tao ja pian kuuluu pienten tassujen töminä, kun pentu käy Taon viereen. Kotiin tullessa on odottanut unenpöpperöinen pentu. Toki ajat ovat olleet lyhyitä, tänään pisimmillään 1,5h hieno onnistuminen. Sitä on vain asiassa ihmeissään, kun koskaan ei ole mitään pentulomaa ollut, eikä ketään tarvinnut opettaa yksin olemaan, vaan neljäs koira talossa onkin eri maata. Pitää kaivella lisää muistin syövereitä, mitä muiden kanssa tehtiin. Kiitos kuitenkin mr. Nannylle, että kevyt lasku on onnistunut, nyt kun sitä on tarvittu.

Peppi on kaksi kertaa jo ehtinyt matkustamaan bussilla. Pari pysäkin väliä Ruubenille. Hienosti on sujunut sylissä ihmetellen. Eilen käytiin valokuvaamassa Peppiä. Isompien piti olla maata ja Peppi vähän imutteli. Kylmähän siinä tuli, joten sisälle väliin lämmittelemään. Isommat on vähän rajuja liikkeissään ja Ruubenkin alkuun jänskätti edellisellä kerralla. Eilen oltiin jo paljon rohkeampia. Jos pentu on sylissä, Ruuben nätisti nuuhkii pennun, eritoten korvat. Eilen jo vähän tassulla Ruubenia läiskittiin ja uskaltauduttiin samalle lattialle ihan itsekseen sekaan. Tosin Taon DAP-villityksen jälkeen, Tao vahtii silmä kovana ettei pennulle satu mitään. Siinä saa olla silmät selässä ja kertoa Taolle, että sovitaanko että minä päätän mikä on ok ja mikä ei. Ruubenin jo raiskaama ketunrieska oli POP, näitä pitää hakea Pepille lisää.

Tytöissä on paljon samaa siinä millainen Tao oli pentuna. Vielä kun muistaisi mitä kaikkea Taon kanssa tekikään, että sai itselleen mielettömän kumppanin ja kulkisi samoin eväin eteenpäin. Tosin Tao ei jahdannut kissaa. Siitä meillä on vielä kana kynimättä Pepin kanssa. Miisa kun mieluummin hyppää ylös tavoittamattomiin kuin antaisi pennulle osansa. Peppi ei vieläkään tiedä ettei kissa koskaan tule vastaamaan sen pylly pystyssä leikkiinkutsuihin.

Ruoka on myös POP. Peppi ahnehtii sen kuin viimeistä päivää. Ulkona leikki on vielä haparoivaa häiriössä, sitä vahvistamme hiljalleen. Senhän tosin jo tiesi pentua valitessa, että pentueessa muut oli vahvempia tältä osalta, mutta uskon että se siitä suttaantuu, kunhan nyt ensin sopeudutaan uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Asiaa ei tietysti auta, että Tao on nykyään Pepin idoli, eikä minulla ole koiralle niin virkaa ulkosalla. Mutta asia kerrallaan, nyt Peppi tarvitsee yksinoloon Taon joten näillä eväillä mennään ja työstetään muut sitten aikanaan. Ahnehan sitä on itsekin, sen huomaa, kun kaiken pitäisi olla heti eikä melkein.

Peppi lähettää pusuja Nooralle ja pentusisaruksilleen!

Samassa kuvaläjässä tuli viimeiset Vilin kuvat. Vili ja Vilille tärkein - syöminen.

Jos jokin on muuttunut, ei ole Viliä opettamassa pentuja elämään. On iso Ikävä.