Otsikon mukainen teema on kyllä ollut varjostanut meidän kaikkea tekemistä. Enkä taida kuulua niihin, jotka helpolla löytää onnistumiset kaiken kaaoksen seasta. Peppi taitaa rakennella juoksua, se paskamaisempi minulle, avoimempi vieraille sekä yhtälailla härkkii Taoa, kun taas toisaalta yrittää saada normaalia enemmän leikkimään kanssaan.

Paimentamisessa on päästy kevään korvalla, aurinkoisina päivinä uloskin, pari kertaa lampolaan bloggaamaan treenilampaita ulos ja kerran kuljettamaan niitylle. Näistä ainoastaan lampolassa sisällä voin väittää olleeni koiraan tyytyväinen . Muutoin ulkona meidän keskinäinen työskentely, eli siis se että Pepin mielestä ohjaaja voisi lähteä muualle häiritsemästä hänen paimentamista sekä kaikki muu kurittomuus. Näiden luoma tunnelma harjoituksissa on ollut... turhauttavaa, raivostuttavaa ja vaikka mitä erinäisiä tunteita aiheuttavaa, joita en olekaan vielä muissa lajeissa päässyt koskaan tuntemaan! Viime kertaisen jälkeen tunsin olevani valmis laittamaan hanskat tiskiin auktoriteettiongelmaisen kakarani kanssa.

Sunnuntaina käväistiin tokotreenaamassa ulkona, menossa mukana oli liuta bortsuja, malia, ruubenia ja Piankin tytöt+Pätkä. Ja Pepin maailmaan ei mahtunut kuin "tahdon juosta bortsujen perässä!", ja lievä hämmennys hyvän hallikauden jälkeen näin valtaisasta häiriön otosta... kuin myös taas siitä, että paimenareenien tahtojen taisto siirtyi meidän tottiskentille. Illalla korvissa soi Maijun jo pentuaikoina sanoma neuvo: Älä lähde vääntämään kättä sen kanssa, se vain nauttii siitä. No perkele, ostetaan halvalla hitunen määrätietoisuutta ja varmuutta - ohjaajalle...

Kun vielä Tao laittoi plörinäksi ohjatun ja lopuksi merkinkin oli huonot treenit saavuttaneet päätepisteensä ja Taon tuleva EVL startti alkoi enemmän kuin kaduttamaan. Päivät käy vähiin ja vielä koskaan en ole onnistunut ohjelmissa "opeta koira viikossa valmiiksi". Silmissäni näen jo miten ei lähde ensimmäisellä käskyllä merkille, sitten se ei mukamas löydä sitä jolkotellessaa käyntiä kentällä, jonka jälkeen se tuo keskimmäisen kapulan ja sama moodi on varmaan ruudussakin. Sen verta löytää kuitenkin päivästä hyvää, että tunnari oli mallikas, kerrankin. Kun jostain kokoaa, kyllä se muualta repsahtaa.

Viisaammat on kuitenkin sanoneet ettei pidä pelätä huonoja treenejä, koira voi oppia niistäkin. Jäädään katsomaan mitä on opittu .