Päivät on sujuneet kaikenlaisien tavanomaisten puuhailujen parissa. Vilin vatsa on aavistuksen parempi, mutta ihan itsensä ei koira vieläkään ole. Kontrolliaika pitäisi varata. Vanhuksista myös Miisa-mummo päätti sairastua virtsatietulehdukseen. Sitkeässä tämäkin, koska ensimmäinen antibioottikuuri ei tehonnut ja nyt mummo on toisella kuurillansa.

Taon kanssa on silloin tällöin otettu ihan seuraamista ja haettu sitä oikeaa paikkaa sekä kykyä työskennellä tarkasti myös korkeammassa vireessä. Koiran mielentilaan olen tyytyväinen, tarkkuuteen en niinkään  . Viime turritreeneissä Tao odotteli vuoroaan ihan nätisti, mutta samalla oli kerännyt itseensä ihan kauheat kierrokset. Hauskaa oli kuitenkin molemmilla ja lopuksi vielä painittiin huvin ja urheilun kannalta. Tiedä sitä kuinka kauan uusi hieno ulkoilupukuni on ehjä, ennen kuin Tao on repinyt siitä hihat irti...

Jäljellä on ryhdistäydytty ja Pian vetoavussa Taokin on keskittynyt ilmaisuun. Siitä huolimatta, että jälkityöskentelyssäkin olisi vielä paljon hiottavaa. Tao tosin reagoi niin varmasti esineisiin, että se helpottaa hommaa ja samalla pääsen tekemään kaivattua nostoa tähänkin lajiin. Vielä kun se sieltä kanavoituisi intensiivisyyteen, olisin tyytyväinen. Tosin uskon, että kyllä ne sieltä loksahtelee paikoilleen toistojen ja onnistumisien kautta.