Eilinen aamulenkki oli kirjaimellisesti paskalenkki. Olin keskittynyt Blancon ripulin tekoon niin intensiivisesti etten huomannut Taon löytäneen itselleen oman apajan - ihmispaskaa! Hyi hitto. Siellä sitä oli metsässä oma huussi männyn takana, josta Tauno kauhoi paskaa iloisesti kitusiinsa. Eipä tehnyt mieli pussailla tyttöä...

Mussa herättää aina suunnattomasti hämmennystä, kun valitetaan koiranpaskoista yms. ja kun kesä koittaa, niin ihan oikeasti tuolla on enemmän ja vähemmän ihmisten tarpeita yhtä lailla pusikoissa. Usein myös mietin, ketkä kulkevat ulkona aina vessapaperia mukanaan ? Koska aina näillä paskapaikoilla on myös siivosti paskapaperia. Tosin Pia kertoi jonkun hätää kärsineen pyyhkineen sukkaansa, jonka onnellinen löytäjä oli Momo. Käsittämätöntä.

Matka kuitenkin jatkui, ripulit oli väännetty, perkeleen Taotao karjuttu pois herkkuhetkiltään. Hetken päästä käännyn katsomaan mihin Taotao ja Vili jäikään. Mitä näenkään - pikkulikka pyörii onnellisesti varvikossa, jonkun eläimen paskassa! Puoli namaa kikkareissa, se kiitää luokseni.

Arvata saattaa, että kotona odotti pesuhetki.

Eilen illalla sitten ryhdistäydyin. Tein Taolle golfkentälle lyhykäisen jäljen. Siinä sitten pottelin tupakkaa ja annoin sen edes hetken vanheta, sillä välin Tao yritti luistaa paikallamakuustaan ryömimällä kohti jälkeä ... maltti ei siis ole sen parhaita puolia vieläkään.

Sitä ajattelisi, että sepäs kiva - koiralla on intoa ja halua. Aina niin kauan kunnes viet sen siihen jäljelle - kun sitä intoa on edelleen niin ettei tarkkuudesta ole tietoakaan !

Siinä sitten piti pitää kaksin käsin liinasta kiinni ja vauhtia vastaan, puolet askeleista jäi namit poimimatta ja loiva kaarre oli aika huono (ensin ajoi yli, ja minä vähän turhaan puutuin - kun olisin voinut antaa yrittää ja erehtyä, jotta olisi itse korjannut ja ehkä oivaltanutkin siinä samalla, ohjaaja kun ei edelleenkään haista yhtä hyvin).

No - ei auta itku markkinoilla, lohduttaudutaan sillä että se oli vasta tämän kesän toinen jälki ja viimeksi on tehty jälkeä ihan pentuna, ennen ensimmäistä leikkausta (tekosyitätekosyitä ).

Liikuttavaa koko touhussa eniten on kuitenkin Taon häntä, kun se heiluu vimmatusti koko jäljen ajan, kun likka on niin tohkeissaan "ajatella, joku on kylvänyt maggaraa tänne!"

Tänään vanhenee vuodella niin minä kuin Elli tammuskakin :), molemmat täyttää kolmetoista.